Category
Olen suuri pataruokafani varsinkin näin talviaikaan, ja tykkään tehdä patoja niin naudasta kuin kanastakin. Kanapata on aavistuksen kevyempi vaihtoehto, ja muutamia viikkoja sitten teinkin herkullista kanapataa riisin kera, joka upposi muuten mieheenkin, vaikkei kuulemma pataruokien suuri ystävä olekaan. Nyt on! 😀
Aamuaerobinen 45 min ja iltasali 6x viikossa, ”lepopäivänä” palauttava pitkä kävely 75 min. Tämä vastaa hyvin monen käsitystä normaalista ja tarvittavasta treenimäärästä. Koska useana päivänä treenataan kaksi kertaa päivässä, pitää omasta vapaa-ajasta nipistää, ja valitettavan usein se aika nipistetään myös yöunista. Jos kahdeksaksi mennään töihin tai kouluun, täytyy aamuaerobiselle lähteä jo ennen kuutta. Kroppa voi jaksaa tätä hetken aikaa, mutta ennen pitkää tulee seinä vastaan.
Ihanaa kun treenit ovat taas säännöllinen osa omaa arkea, ja kovempina treenipäivinä sen huomaa myös ruokailuissa, kun kroppa kaipaa enemmän ruokaa, varsinkin hiilihydraatteja. Hiilihydraatteja olen toki lisäillyt pikkuhiljaa ruokavalioon jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun treenit ovat taas mukana geimeissä, pitää huomioida että ruokailut sisältää tarpeeksi hyviä hiilarin lähteitä.
Hiilihydraateista ollaan montaa mieltä, joku kehottaa välttämään gluteenia tai viljoja, ja olen itsekin noudattanut gluteenitonta linjaa. Tällä hetkellä syön kuitenkin aika sallivasti sekaruokaa, maitotuotteet ovat sellaisia joita vähemmin tulee nautittua, enkä oikeastaan niitä kovin kaipaakaan omaan ruokavaliooni. En kuitenkaan ole tämän suhteen ehdoton, joskus saatan syödä jäätelöä, tai makaronilaatikkossa voi olla normaali munamaito. Se ei ole niin justiinsa.
Pakaralihakset ovat varmaan naisten suosikki lihasryhmä mitä treenaamiseen tulee, ja onhan se totta että hyvä perä kääntää katseita, niin miesten kuin naistenkin. Pakaralihaksia on tärkeää treenata myös ihan terveydellisistä syistä, nimittäin vahvat pakaralihakset suojaavat monelta vaivalta.
Itsellä on ollut aina sellainen viha-rakkaussuhde salitreeninä suoritettavaan jalkatreeniin. Se on yleensä se treeni, johon täytyy varautua henkisesti kaikista eniten, ja sen jälkeen on myös eniten poikki. Pakaratreeni on kuitenkin sellainen, jota on melkeinpä poikkeuksetta kiva tehdä, vaikka sekin vaatii keskittymistä ja täysillä pakertamista. En tiedä mikä siinä on, mutta pakkaria on kaikista kivoin työstää! Ja ah se fiilis kun pakaralihakset ovat hellinä seuraavina päivinä, sopivasta kaikkialta, silloin tietää treenin menneen perille. Niin kuin yksi asiakkaani aina sanoi meidän pepputreenien jälkeen, ”tulipallot persuksissa todistaa, että nyt on tehty ja kovaa”.
Viime viikolla kerroin aloittavani kuukauden salikuurin, jolla on tarkoitus testata ehtiikö kroppa muuttua tässä ajassa, millaista kehitystä kuukauden aikana voi tulla, ja miltä ylipäätään kropassa tuntuu. Nyt on tultu eteenpäin vajaa 2 viikkoa, ja on aika päivittää ensimmäiset kuulumiset projektin tiimoilta. Valitettavasti en ehtinyt kehonkoostumusmittauksia ottamaan, joten tuloksia tulen tarkistamaan vain peilin ja kuvien kautta. Rasvaprosentista olisi ollut hauska saada tarkemmat tulokset, mutta näillä mennään tällä kertaa. Onneksi kuitenkin peili on armoton, eikä se valehtele 😉
