Aamuaerobinen 45 min ja iltasali 6x viikossa, “lepopäivänä” palauttava pitkä kävely 75 min. Tämä vastaa hyvin monen käsitystä normaalista ja tarvittavasta treenimäärästä. Koska useana päivänä treenataan kaksi kertaa päivässä, pitää omasta vapaa-ajasta nipistää, ja valitettavan usein se aika nipistetään myös yöunista. Jos kahdeksaksi mennään töihin tai kouluun, täytyy aamuaerobiselle lähteä jo ennen kuutta. Kroppa voi jaksaa tätä hetken aikaa, mutta ennen pitkää tulee seinä vastaan.
Löysin vanhan kalenterini vuodelta 2012, jossa kalenterimerkinnät treenimääristä saivat leukaluuni loksahtamaan auki. En siis treenannut tällöin minnekään kisoihin, vaan kyse oli ihan “normaalista” treenaamisesta, tai ehkäpä “vähän” innostuneemman tyypin treeneistä. Siinä missä silloin ajattelin rytmin ja volyymin olevan normaalia, nyt tiedän onneksi paremmin. Ja oivallan myös nyt paremmin mistä tietyt kropan toimintaongelmat ovat saaneet alkunsa….

Tässä esimerkkinä vuoden 2012 kevään treeniviikko ja treenimäärät:

Maanantai: aamukävely 50 min + iltasali
Tiistai: aamusali 1 h
Keskiviikko: aamukävely 40 min + iltasali
Torstai: aamutreeni crossari 55 min + iltatreeninä cabaret, kahvakuula 30 min + shape 15 min
Perjantai: kehonpainotreeni plyo 30 min
Lauantai: aamukävely 70 min + cabaret strip
Sunnuntai: sali jalat, olkapäät, vatsat

Kalenterista löytyi myös salitreeni + spinning yhdistelmiä, ja oikeastaan jokaiselta päivältä jotain liikuntaa. Kipeänä tuli oltua vähintään kerran kuukaudessa tai kahdessa, eikä tuolloin voinut pieneen mieleenkään juolahtaa, että se oli kropan tapa ottaa lepoa. Pakkolepoa hullun hommista. Kesällä pamahti myös vyöruusu, joka nostatti korkean kuumeen ja kipeät rakkulat reiteen, ja lääkityksenä hevoskuuri antibiootteja. Kehon stressitasot selkeästi huiteli taivaissa, mutta ei, tämä ei älynnyt laskea 1 + 1….

overit vs. vajarit? kun treenimaarat lahtee lapasesta

Sairastelua ja hormonitoiminnan heittelyä

Kesäloman alettua treenimäärät pysyivät samoina, kunnes heti pamahti taas flunssa päälle. Siitä tervehdyttyä palasin tietysti samoihin kuvioihin. Syksyllä naamaan alkoi ilmestyä todella kipeitä ihonalaisia patteja, ja ihotautilääkärissä minulla todettiin aikuisiän hormonaalinen akne. Sain siihen jonkun kevyen kuurin, en enää itsekään muista minkä, mutta se tepsi. Ja taas mentiin!

Uutta vuotta vietettiin Tahkolla, jossa kaiken lautailun ja hiihtämisen lomassa piti käydä rehkimässä vielä salillakin. Vuonna 2013 päätin lähteä testaamaan bikini fitnessiä, ja alkuvuodesta aloitettiin sitten siihen dieetti ja treeniohjelmat oman valmentajan johdolla. Treenimäärät huiteli vieläkin 9-12 treeniä/vko, ja viimeiset kuukaudet porskuttelin sellaisilla 1400 kalorin päiväenergioilla. Että silleen. Sairasta? KYLLÄ!

Kun kroppa sanoo itsensä irti

Kisojen jälkeen ehdin viimein hengähtää, jolloin erilaiset terveysongelmat alkoivat nostaa päätään. Kroppa ei palautunut, väsytti, treeni ei huvittanut. Koko loppuvuoden taistelin väsymystä vastaan, samalla kun tein päiväduunia, opiskelin, tein sivutoimisesti ohjauksia… Opintojen kautta olin myös (luojan kiitos) ymmärtänyt, ettei tähän kuvioon enää sopinut treenit, eikä itsellä olisi kyllä ollutkaan yhtään ylimääräistä energiaa liikkumiseen. Loppuvuosi on aika sumuista aikaa, ja vuodenvaihteen 2 viikon lomamatkalle lähdin ylläri ylläri kipeänä. Olin ajatellut, että loma pyyhkii kaikki vaivat pois, mutta palasin töihin yhtä väsyneenä ja itkuisena. Nopeasti tämän jälkeen minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja lääkitys aloitettiin. Olo koheni aika nopeasti, vaikkakin treenit olivat hyvin satunnaisia. Onneksi olin sen verran fiksu, etten lähtenyt rääkkäämään kroppaani liian kovilla treeneillä, yritin vain luovia eteenpäin ja kuunnella kehoani parhaani mukaan. Olen oppinut sanonnan “kuollutta hevosta on turha piiskata” ihan oman kantapään kautta.

overit vs. vajarit? Kun treenimaarat lahtee kasista

Toipumiseen menee aikaa, anna se itsellesi

On jännä katsoa aikaa taaksepäin näin pitkälle, enkä rehellisesti muistanut, että treenihulluuteni oli tuollaisissa mitoissa jo ennen kisadieettiä. Olen tullut pitkän matkan, ja vasta nyt, 4,5 vuoden jälkeen alkaa kroppa toimimaan normaalisti, vaikken vielä ihan super kovia HIIT treenejä pystykään tekemään. Vuosi sitten treenimäärät lähti taas vähän lapasesta tuntien ja tuntien tempputreenien takia, innostus vei mennessään, ja oikeastaan koko alkuvuoden aina kesään saakka tavoitteellinen treenaaminen oli pannassa. Kilpirauhasen lääkityksen olen jättänyt kesällä pois, ja nyt yritän palauttaa kehon toimintaa mahdollisimman normaaliksi. Olen saanut treenit taas käyntiin, lääkitys on poissa, ajoittaista väsymystä vielä on, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Pikkuhiljaa ja tasaisesti porskutan eteenpäin.

Olen oppinut tästä matkasta paljon, ja suhtautumiseni suuriin treenimääriin ja tiukkoihin dieetteihin on muuttunut. Olen löytänyt itselle sopivan tavan treenata, syödä ja elää. Stressitasoja tulisi madaltaa ja nukkua pitäisi enemmän, mutta baby steps. Ymmärrän myös sen, että kaikesta tästä toipuminen on ollut hitaampaa koska työni aktiivisuuden takia kroppa ei ole saanut ehkä sen tarvitsemaa pakkolepoa. Jälkiviisaus on v*ttumaisin viisaus, mutta nyt tiedän. Olen oppinut. Olen oppinut kuuntelemaan varoitusmerkkejä. Vaikka kuulostaisin lusmulta ulospäin. En välitä. Varoitan myös asiakkaitani, ja varoitan myös lukijoitani. Ennen tehodieettien ja överitreenien aloittamista kannattaa miettiä, mitä vaakakupissa on? Tai salliiko oma elämäntilanne sen “rääkin”, koska silloin pitää pystyä panostamaan myös lepoon ja palautumiseen. Sata lasissa ei voi kaikilla elämän osa-alueilla mennä.

Fitness tuhosi elämäni?

Kuten sanoin, olen täysin unohtanut, että tämä hulluutta muistuttava treenirääkki alkoi jo vuosi ennen kisavalmistautumista ja tähän päivään asti olen ajatellut, että kaikki sai alkunsa kisapäätöksestä. Olen kyllä tiedostanut, että vuosi 2013 oli muutenkin kova, enkä ole koskaan syyttänyt fitnessiä oman kehoni ongelmista. Ei se ole fitness joka pakotti minut treenaamaan tai syömään liian kurinalaisesti, tein sen ihan itse. 2012 olin liian innostunut, erilaisista sporttilehdistä treeniohjelmansa rakentanut mimmi. En vaan tullut ajatelleeksi, että nämä ohjelmat olivat tarkoitettu kenties kisoihin valmistautuville henkilöille, tietyksi ajaksi. Ei läpi vuoden suoritettaviksi.

Koen tarpeelliseksi herätellä lukijoitani tästä aiheesta, ja vaikkei suurin lukijakuntani nuorista tytöistä rakennukaan, toivon että viesti saavuttaa myös heidät. Olen itse varoittava esimerkki siitä, kun homma lähtee lapasesta. Kun itse tieten tahtoen rääkkää kropastaan kaiken irti. Moni ei ymmärrä, että toipumiseen voi oikeasti mennä vuosia.

Joten muistakaamme oikeasti kunnioittaa kehoamme ja voimavarojamme, ja ennen kaikkea, tiedostetaan että vähempikin riittää <3

Nana Heikkilä

 

 

treenimaarat

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna