Syö vähemmän niin laihdut?

Syö vähemmän niin laihdut -periaate on totta ja pätee monessakin tapauksessa, mutta monet luulevat harhaanjohtavasti sen tarkoittavan “syö mahdollisimman vähän niin laihdut”.

Päivittäin näen erilaisissa painonpudotusryhmissä kommentteja ja ihmettelyjä siitä, kun paino ei vain tipu, vaikka syödään alle lepoaineenvaihdunnan. Voin myös sanoa omasta valmennuskokemuksestani, että on heitä, jotka eivät ole oikeasti syöneet edes lepoaineenvaihduntansa verran, eikä paino ole silti tippunut valmennukseen tultaessa. Mistä tämä sitten johtuu?

Syö fiksummin niin laihdut

Jos päivän energiansaantia lähtee tiputtamaan liian radikaalisti, on vaarana se, ettei paino enää hetken päästä laske. Kroppa menee jumiin liian suuren kalorivajeen takia, jonka jälkeen kalorimääriä vaan tiputetaan alemmas ja alemmas huonoin seurauksin. Lihasmassa pienenee, lepoaineenvaihdunta pienenee ja koko ajan täytyisi syödä vähemmän ja vähemmän jotta laihtumista tapahtuisi.

Tästä syystä painoa pitäisikin pudottaa maltillisesti, pienillä tiputuksilla, eikä ratkaisuna ole ainakaan syömisen lopettaminen tai mimimointi. Paino tippuu tasaiseen tahtiin kun kalorivaje pidetään järkevänä.

Syö vähemmän niin laihdut?

Se on kuitenkin fakta, että ylipaino on kasvava ongelma niin Suomessa kuin koko maailmassa. Niin aikuisten kuin lasten ja nuortenkin keskuudessa. Moni yleisiä ravintosuosituksia vastustava syyttää niitä kansan liikalihavuudesta, mutta jos alle 20% suomalaisista ylipäätään noudattaa virallisia suosituksia, kertoo jo maalaisjärkikin, ettei syyttävää sormea välttämättä kannata sinne suuntaan osoittaa?

Tuntuu, että hyvinvoinnissa asiat olisivat kääntyneet päälaelleen, ja mitä monimutkaisempaa sen parempaa ja tehokkaampaa. Mutta eikö tällöin asioista tehdä vain turhan vaikeaa?

Hyvinvointi = laihuus?

Hyvinvointi. Mitä se tarkoittaa? Se ei tarkoita laihuutta. Se ei tarkoita ulkoisia asioita. Tämä on tärkeä rajaveto, sillä monissa foorumeissa myös tätä vastaan on noustu. “En suostu hyvinvointiin koska en ihannoi laihuutta, tai haluan pysyä muodokkaana”. Ihmiset nousevat helposti puolustuskannalle: “ei, en halua laihtua, taasko tätä hössötystä, olen tyytyväinen juuri tällaisena kuin olen”. Hienoa, jos näin on! Niin harva tänä päivänä on tyytyväinen enää mihinkään.

Laihat voivottelevat laihaläskejään, lihaksikkaat voivottelevat isompien lihasten perään, todella laihat voivottelevat toivottujen extrakilojen perään ja ylipainoiset voivottelevat liikakilojaan. Ja vaikka nämä asiat saataisiin korjattua, on silti jotain, mitä pitää voivotella. Yleisesti ottaen. Timmi vartalo ei tuo onnea, sixpack ei tuo itsevarmuutta, laihuus ei tuo hyvinvointia. Eikä hyvinvointi todellakaan ole yhtä suuri kuin laihuus.

Missä sitten mättää? Ihmiset niin usein ovat valmiita maksamaan vaikka mitä, jos saisivat jonkun ihmeratkaisun ongelmiinsa. Maagisen ruokavalion, jolla se paino tippuu hetkessä. Oikotien onneen, lisätavan suorittamiseen tai pillerin parempaan vointiin. Mutta ei se ole se ruokavalio-ohjeistus joka tuo automaattisen onnen. Jonkun muun asian täytyy myös muuttua. Nimittäin elämänhallinnan, sen kokonaisuuden pitämisen kasassa, rutiinien tekemisen elämään ja oman kehon sekä hyvinvoinnin edellytyksien ymmärtämisen ja sisäistämisen (ei ulkoa opetellun Syö näin A4-lappusen).

Vähän sama juttu kuin kilpirauhas- tai sydänpotilas turvautuu lääkkeisiinsä: “kun nostetaan lääkitystä, kaikki on taas hyvin”. Mutta mites ne elintavat? Tasapaino? Elämänhallinta? Voisitko sinä itse tehdä jotain toisin, jotta lääkitystä ei tarvitsisi nostaa? Pystyisitkö sinä itse, omin teoin, vaikuttamaan omaan hyvinvointiisi?

painonhallinta

Eroon lääkkeistä

Haluan itse kertoa asiasta oman esimerkin, ja olenkin puhunut jo aikaisemmin kilpirauhasen vajaatoiminnastani, sekä sen puhkeamisiin liittyvistä syistä. Pitkään jatkunut hullu kuntoilu, rankka dieetti, kova stressi, elämässä tapahtuvat muutokset ja 2 työtä päällekäin. Pum ja kroppa ei enää jaksanut. Liian kauan tuudittauduin itse siihen, että kilpirauhaseni vain aiheutti kaikki nämä asiat, tai sen, etten enää jaksanutkaan suorittaa. Näin jälkikäteen näen itsekin mikä tuossa yhtälössä mätti. Kaikki.

Tasapaino liikunnan, levon, stressinhallinnan ja terveellisen ravinnon välillä oli pielessä ja pahasti. Ei ollut stressinhallintaa. Kovempaa ja paremmin -stressinhallintakeino ei kauas kantanut.

Tästä on siis noin 8 vuotta, mutta kun olen kiinnittänyt enemmän huomiota hyvinvoinnin tasapainoon, palauttavaan liikuntaan, riittävään ruoan määrään ja uneen, voin jo paljon paremmin. Noin 5 vuotta sitten pystyin jättämään jopa kilpirauhasen vajaatoimintaan syömäni lääkkeet pois. Toki vieläkin välillä meinaa lähteä mopo käsistä kaiken tekemisen kanssa, mutta nyt osaan tunnistaa jo varoitusmerkit ja höllätä ajoissa.

Huom! En väitä enkä edes sano, että lääkkeistä luopuminen olisi mahdollista kaikille, mutta omassa tapauksessa näin tapahtui. Uskon tämän olevan mahdollista, jos kilpirauhasen vajaatoiminta on aiheutunut hetkellisestä epätasapainosta, ja kun hyvinvoinnin osa-alueet saadaan tasapainoon. Pitkään vajaatoimintaa sairastaneilla lääkkeistä luopuminen ei välttämättä ole vaihtoehto koskaan, mutta elämän ja hyvinvoinnin tasapainottaminen varmasti helpottaa oireita ja edistää hyvinvointia.

Syyt toiminnan takana

Yksi merkittävä asia mikä ylipainon taustalla usein on, on pahoinvointi jostain asiasta. Henkilö syö suruunsa, masennukseensa, iloonsa tai ylipäätään sen takia, kun ei muutakaan tekemistä ole. Vääristynyt suhde ruokaan voi aiheuttaa tuskaa, jota helpotetaan syömällä lisää. Tai sitten syömällä liian vähän. Kituutellaan ja kituutellaan, rankaistaan aiemmista syömisistä, kunnes kamelin selkä katkeaa. Ja pyörä pyörii taas.

Lopetetaan se laihduttaminen ja opetellaan rentoutta

Laihduttaminen on kaiken pahan alku ja juuri. Aletaan laihikselle tai ruokavaliolle! KÄÄK! Emmekö voisi opetella mieluummin sellaisia rutiineja ja tottumuksia, joita voisimme toteuttaa läpi elämän? Paljon terveellistä ruokaa, kohtuudella herkkuja silloin tällöin, itselle sopivaa liikuntaa oli se sitten arkiaktiivisuutta tai kovempaa treeniä, riittävästi unta ja lepoa ja tasapainottavaa stressinhallintaa. Elämäntilanteen huomioimaa hyvinvointia. Kun nämä asiat ovat kunnossa ja tasapainossa, karisevat ne ylimääräisetkin siinä samalla. Mutta ennen kaikkea olo on hyvä. Mieli on tasainen. Jotkut voisivat jopa onnellisuudeksi tätä tilaa kutsua.

Joten ennen kuin soimaat itseäsi tai asetat itsesi näin uuden vuoden kunniaksi taas johonkin lakkoon, mieti syitä ja perusteita tähän. Olisiko kuitenkin aika löytää se tasapaino elämään, ei vaan aloittaa uutta laihista toisen perään?

Kumman sinä valitset?

laihdutus

terveellinen ruoka

Nana Heikkilä

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna