Category
Kesällä otetaan yleensä rennommin ottein niin ruokailujen kuin treenienkin suhteen. Kesän jälkeen saattaa turvottaa, housut puristaa ja olo saattaa olla muutenkin tukala. Elämästä täytyy nauttia, mutta jo ihan oman fyysisen ja henkisen olon takia kannattaa muistaa se kultainen keskitie ja kohtuus.
Kesällä keventäminen ei ole kuitenkaan vaikeaa, eikä mistään tarvitse luopua kokonaan. Kun noudattaa tiettyjä linjauksia, on satunnaiselle herkuttelullekin tilaa. Pienillä viilauksilla pystyy keventämään paljon, ja listasinkin alle helppoja mutta merkittäviä seikkoja, joilla voit keventää kesällä, helposti ja vaivattomasti.
Syö vähemmän niin laihdut -periaate on totta ja pätee monessakin tapauksessa, mutta monet luulevat harhaanjohtavasti sen tarkoittavan ”syö mahdollisimman vähän niin laihdut”.
Päivittäin näen erilaisissa painonpudotusryhmissä kommentteja ja ihmettelyjä siitä, kun paino ei vain tipu, vaikka syödään alle lepoaineenvaihdunnan. Voin myös sanoa omasta valmennuskokemuksestani, että on heitä, jotka eivät ole oikeasti syöneet edes lepoaineenvaihduntansa verran, eikä paino ole silti tippunut valmennukseen tultaessa. Mistä tämä sitten johtuu?
Elokuu ja arkeen paluu. Rankka dieetti ja joka päivä treeniä. Reilu viikko kohta takana ja nyt jo maistuu puulta, treenimotivaatio kateissa, kroppaan särkee ja nälkäkin vaivaa. Miten ihmeessä tätä pitäisi jaksaa?
Niinpä niin. Monet innostuvat ja hurahtavat vuoden alussa ja syksyisin erilaisiin treenimuotoihin, ja päätetään että nyt tullaan olemaan elämänsä kunnossa. Lähdetään täysiä liikenteeseen, mutta miten tämän draivin ja motivaation pystyy sitten pitämään pitkäjänteisesti päällä, varsinkin kun liian kova startti on laukaissut vielä sairastelukierteen? Tässä vaiheessa kannattaa ottaa pieni reality check.
Välillä tuntuu, että asioista tehdään ihan tarkoituksella vaikeaa, halutaan keskittyä pikku nyansseihin, lasketaan kaloreita ja gramman tarkkuudella makrojakaumia (hiilarit, proteiinit, rasvat), tuunataan ja tuunataan ruokavaliota täysin epäolennaisilla asioilla. Samalla kuitenkin käsi eksyy harva se päivä karkkipussille, viikonloppuisin nautitaan ämpärillinen viinaa ja krapulaan vedetään juustolla hukutettua pizzaa.
En ymmärrä, miksi asioista täytyy tehdä tahallaan niin vaikeaa? Saako se hifistely tuntemaan olon jotenkin paremmaksi, ”kyllä mä yritän”, mutta kuitenkin unohdetaan se kokonaiskuva, ja peitellään sitä, mitä oikeasti kulisseissa tapahtuu?
