Läheisyys ja toisen ihmisen kosketus ovat sellaisia asioita, joita ei mielestäni arvosteta tänä päivänä tarpeeksi. Ainoa asia mitä koskettelemme päivät pitkät ovat tietokoneen näppäimistö, älypuhelimen ruutu ja kenties videopelien konsolit. Voi mennä päiviä, ettemme koe toista ihmistä lähellä, puhumattakaan toisen kosketuksesta, oli se sitten halaus, ystävällinen käsi olalla, tai jotain muuta.
Kosketus koskettaa
Viime vuonna osallistuin Elevate-seminaariin Tanskassa (missä muuten tänäkin vuonna parhaillaan olen), jossa havahduin tähän asiaan kunnolla tehdessämme erästä ryhmäharjoitusta. Testasimme, miten eri tavalla kanssakäymme ja käyttäydymme, riippuen siitä olemmeko ujoja, lapsia tai lapsenmielisiä, tai olemmeko tapaamassa hyvää ystävää, jota emme ole tavanneet pitkään aikaan. Kaikki seminaarissa olleet, noin 850 toisilleen tuntematonta ihmistä vaelsi ympäri salia ja tervehti toisiaan ensin esittäen ujoa, sen jälkeen lasta ja viimeiseksi hyvää ystävää. Oli jännä huomata, miten tuntemattomat ihmiset uskalsivat hypätä toistensa kaulaan, jokainen mies ketä itse halasin nosti minut myös ilmaan, ja oikeasti tuntui, että olin tapaamassa jotain kauan kadoksissa ollutta hyvää ystävääni.
Jo itse halaus tuntui hyvältä, mutta asia johon kiinnitin huomiota, oli sen jälkeen tapahtuva ystävällinen kosketus selällä, ikään kuin merkkinä “hei oli mukava halata, olet ihan okei, ja huomaan sinut”. Ja tähän ei tarvittu kuin käsi olkapäällä tai yläselällä, viipyen siinä muutamia sekunteja. Ja ei, en puhu nyt seksuaalisesta kosketuksesta, tai epämiellyttävästä lähentely-yrityksestä, vaan aidosta, välittävästä ihmiskosketuksesta, jota voi tapahtua myös tuntemattomien kanssa.
Pikkiriikkiset eleet merkitsevät
Asia jäi mieleeni pitkäksi aikaa, ja harjoituksen jälkeen pohdin tätä pitkään itsekseni. Miten niinkin pieni asia voi tuntua niin hyvältä?
Myös muutamalla luennoitsijalla oli tapana yhteiskuvan ottamisen jälkeen koskettaa kevyesti hartioille tai yläselkään, ennen kuin jatkoi matkaa. Myös tämä pikkiriikkinen ele tuntui hyvältä, jonkinlaisena pienenä huomionosoituksena. Miksi tällainen kosketuskäyttäytyminen on meille suomalaisille niin vierasta? Koska selkästi kulttuurieroja on huomattavissa, ja tunnetusti me suomalaiset olemme vähän mölliköitä, ja haluamme pitää oman reviirin omanamme. Toki tämäkin asia on pikkuhiljaa muuttumassa kun kansainvälistymme, ja alamme saamaan vaikutteita toisista kulttuureista.
Miksemme sitten uskalla alkaa koskettamaan toisiamme enemmän? Siinä voi olla kyse juurikin aikaisemmin mainitsemastani seksuaalisuudesta. Emme halua, että meitä ymmärretään väärin. Mutta herranjestas, eihän selällä sekunnin viipyvä lempeä mutta asiallinen kosketus tarkoita, että kurrr, pitäisikö käydä vähän sutasemassa tuossa nurkan takana. Se on vain merkki siitä, että olet huomioinut toisen, haluat hänen huomaavan sen, ja kenties ehkä yrittää tehdä hänen olonsa turvalliseksi. Mutta ennen kaikkea, on kyse huomioimisesta.
Oletko itse huomannut eroja kulttuureissa tai kansalaisuuksissa, tai mitä mieltä itse olet koskettamisesta? Joillekin kosketus on hyvinkin vastenmielistä, mutta mikä siitä tekee vastenmielisen? Toki jokaista yksilöä ja hänen toiveita ja reviiriiään pitää kunnioittaa, mutta lukemalla jo hieman toisen elekieltä, yleensä tällaisen oman reviirin tarpeen kyllä näkee, jolloin halaamiset ja koskemiset on hyvä jättää pois kohtaamisesta. Mutta varmasti moni ilahtuu yllättävästäkin halauksesta, tai lempeästi kosketuksesta ja huomioinnista.
Mitä jos tänään halaisimme vähän enemmän, ja laskisimme sen skrollaavan peukun ystävämme, tuttavamme tai työkaverin olalle, osoittaisimme että välitämme, ja huomaamme toisen?
Tallenna
Tallenna
