Lauantaiaamu, istun tietokoneellani töitä tehden, hoidettavia asioita on miljoona ja mökillekin pitäisi lähteä. Mieleen pamahtaa koko ajan uusia tekemättömiä asioita: ”siihenkin sähköpostiin piti vastata”, ”sekin täytyy vielä tehdä”. Samalla yritän niistää nenäni tyhjäksi, flunssakin iski viikko sitten, tyypillistä.
Viikon päästä pitäisi olla iskussa vetämässä treenilomaa Portugalissa. Pakkaan mökkilaukkuuni kamerat, tietyt vaatteet ja tuotteet jotka pitäisi kuvata rentouttavan mökkiviikonlopun aikana. Otan mukaani myös kalenterin, suunnitteluvihkon, muistiinpanot ja suunnitelmat treeniloman aikatauluista sekä hahmotelman tulevan kirjani kirjoitusaikataulusta. Jesss mä pystyn tähän!
Tietokoneeni ruudulla välkkyy monta ikkunaa auki samanaikaisesti, ja Facebook keskustelu pompsahtaa auki: ”Taasko sä olet Nana kipeenä? Sä touhuut aivan liikaa!”. Tunnen kun päälle iskee puolustusreaktio. ”Onhan siitä jo puoli vuotta kun olin viimeksi flunssassa”. Huomaan ärsyyntyväni. Jupisen itselleni että en tiennytkään kyseisen henkilön olevan omalääkärini. Mutta samalla tunnen piston sydämessä, koska kyllä minä tiedän jo ihan ammattini kautta totuuden. Olen kuormittanut kehoani ja mieltäni taas liikaa. Tunnen kun kyyneleet alkavat valumaan, väsymys ja stressi iskee päin naamaa. Mutta tuntuu hyvältä itkeä ja antaa huonon olon purkautua itkun kautta. Itku puhdistaa.
Oma hyvinvointi ja jaksaminen edellä
Oma innostukseni ajaa minut välillä tähän samaan tilanteeseen, uudelleen ja uudelleen. Olen erittäin hyvä pitämään huolta muiden hyvinvoinnista, tai antamaan erinomaiset työkalut siihen, ja tämä on ensimmäinen asia josta puhun valmennettavilleni.
”Practise what you preach”.
Niin, tämä ei nyt ihan aina mene maaliin omalla kohdalla. Mutta minulla on toivoa, sillä tiedostan asian. Ja osaan havahtua tähän ja pyrkiä tekemään muutoksia. Välillä on vain erityisen vaikeaa tehdä päätöksiä mistä asioista luopuisi tai mitä siirtäisi eteenpäin, kun kyse on esimerkiksi uutta valmennuskonseptia innolla odottavista asiakkaista, tai projekteista, joita tarjotaan vain kerran elämässä.
Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi elämä ja yksi hyvinvointi, joita pitäisi vaalia. Kun väsynyt äiti toteaa minulle ettei hänellä ole aikaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan vauvan takia, esitän vastakysymyksen: ”Etkö pystyisi pitämään vieläkin parempaa huolta lapsestasi kun oma olosi olisi energisempi ja parempi? Jaksaisit ehkä keskittyä paremmin lapsen leikkeihin, eikä ärsytyskynnys olisi niin matala, jos nukkuisit esimerkiksi päiväunet vauvasi kanssa, ja jättäisit kotityöt seuraavaan hetkeen?”
Kun ensin laitat oman hyvinvointisi muun edelle ja huolehdit omista voimavaroista, jaksat olla parempi äiti, esimies, puoliso, työntekijä, yrittäjä tai valmentaja.
Stressi lamaannuttaa ja tekee toimintakyvyttömäksi
Pääsimme mökille iltapäivällä ja mielessäni oli edelleen ne tekemättömät asiat. Oloni oli kuin jyrän alle jäänyt, ja ihmettelin kuumeista oloani, vaikkei kuumemittari näyttänyt minulla olevan edes lämpöä. Istuin hetken aikaa terassilla katsellen järvelle, ja tuntui kuin minua syötäisiin sisältä päin. Tuntui siltä, että syke oli taivaissa, vaikkei se ollutkaan. Ihan kuin tulehdus leimuaisi sisälläni ja raajani painoivat tonnin.
Listasin mielessäni järjestystä tehtävälistan purkamiseen. Kun ajattelin edes hetkisen listan pituutta, oloni huononi hetkessä. Päätin unohtaa koko listan, laitoin puhelimeni hyllylle ja aloin lukemaan kirjaa. Sellaista kirjaa, mikä ei millään tavalla antaisi ärsykkeitä uusien ideoiden syntymiseen, vaan ihan puhdasta fiktiota ja hömppää.
Luin monta tuntia. Kirjan avulla pääsin käyttämään mielikuvitustani, maalaamaan kirjan miljöötä mieleeni, sain muuta ajateltavaa kuin omat tekemättömät asiat. Joitain tunteja myöhemmin istuin taas terassilla nauttimassa lämpimästä illasta, ja oloni oli ihan erilainen.
Sisälläni oli rauhallista, mieleni oli tyyni, syke normaali. Ei ollut enää edes niin kipeä olo. Tunne oli täysin erilainen kuin muutama tunti takaperin.
Liian pitkään jatkunut stressi myrkyttää
Tämä sai itseni jälleen kerran pohtimaan stressin myrkyllisyyttä ja haitallisuutta hyvinvoinnille. Pieni stressi pitää meidät liikkeessä, mutta stressin kohotessa liian korkealle ja stressitilan jatkuessa liian pitkään, se muuttuu lamaannuttavaksi. Se myrkyttää kehon ja mielen, ja voi saada toimintakyvyttömäksi.
Puhun paljon stressin haitallisuudesta Lifefit verkkovalmennuksessani, jossa käsitellään hyvinvointia erittäin laajasti. Siellä pureudumme muuhunkin kuin ravintoon ja liikuntaan, ja stressinhallinta on yksi valmennuksen tärkeimmistä osista. Joten asia on minulle tuttua juttua.
Mutta stressin vaikutuksen huomaaminen omassa kehossa näin konkreettisesti oli jälleen hyvä muistutus riittävän palautumisen ja stressinhallinnan tärkeydestä. Niin omassa kuin valmennettavieni tai lukijoideni elämässä. Ja tämän takia halusin kirjoittaa ja muistuttaa juuri sinua tästä asiasta.
No mitä omaan mökkiviikonloppuuni nyt kuuluu? Pidin puhelimen poissa koko illan, en miettinyt työasioita, saunoimme, söimme, luin ja nukuin 10 tuntia. Tänään sunnuntaina heräsin pirteämpänä, rauhallisena ja terveempänä.
Teen toimintasuunnitelman itselleni, johon kuuluu vain välttämättömimmät asiat, ja asiat jotka voivat odottaa, odottavat. Yksi asia kerrallaan. Väliin rentoutusharjoituksia, luonnossa olemista ja rauhoittumista. Maailma ei kaadu siihen jos en saa kaikkea juuri nyt valmiiksi. Mutta minä voin kaatua jos lähden sitä itseltäni vaatimaan.
Muistathan sinäkin pitää omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolen? Ne tekemättömät asiat kyllä odottavat! Hikijumpat odottavat myös, mutta ehkä rauhallinen kävely luonnossa rauhoittaisi mieltä ja kehoa enemmän kuin veren maku suussa tehty hikireeni? Tai kenties pieni kehonhuoltohetki olisi poikaa tänä sunnuntaina?
Lue myös:
Kun ylirasitus yllättää
Kehoa huoltava ja aineenvaihduntaa tehostava aamurutiini
Treeni ei kulje? Vältä näitä virheitä
Suoritatko hyvinvointia?
Onnellisuuden rasvaprosentti
Koko kropan venyttelyohjeet
Ihanaa sunnuntaita ja uutta viikkoa <3
Kiitos Nana rohkaisevasta ja lohdullisesta kirjoituksesta stressinhallintaan liittyen. Tunnistan itsestäni tuon saman tavan innostua liikaa, haalia vastuuta js unohtaa palautuminen. Joskus tulee itsellekin itku kun huomaa että nyt on liikaa hommia ja jostain pitää luopua. Tuntui hyvältä kuulla että muutkin painivat joskus samojen juttujen kanssa. Pikaista paranemista!
Kiva kuulla että lohdutti, uskon että meitä on monia jotka painivat näiden asioiden kanssa. Innostuneisuus on
mielettömän hieno asia, mutta tosiaan sillä voi olla ne kääntöpuoletkin, kuten juuri tämä että haalii liikaa tekemistä.
Mutta uskon täysin että balanssin löytäminen on mahdollista, se vaatii vain hieman harjoittelua 😉
Kiitos, flunssa näyttäisi olevan nyt jo parempi! Mukavaa ja mahdollisimman stressitöntä syksyä!