Ensi viikolla korkataan kesäkuu ja moni pohtiikin, ehtiikö vielä kesäkuntoon ja mikä on riittävä kesäkunto? Miten pääsisi eroon pläskeistä ja muhkuroista mahdollisimman nopeasti, ja joko tänä kesänä uskaltaisi kävellä ylpeänä uimapuku tai bikinit päällä julkisella rannalla?
Ymmärrän mahdollisen kesäkunto-ahdistuksen, mutta naiset, kerron teille salaisuuden. Tämä salaisuus liittyy omaan bikinikuntooni ja omaan, muutaman vuoden takaiseen älyttömään kriiseilyyn omasta vartalostani. Tuolloin verhosin oman takamukseni aina kun nousin rantatuolista ulos. Näin jälkikäteen ja monet mutkat läpikäyneenä olen löytänyt sen salaisuuden, jolla murheet kesäkunnosta ovat historiaa. 
Media luo naisille valtavat ulkonäköpaineet, ja usein ajatellaan, että vain timmi ja sporttinen nainen voi edustaa oikeaa ja aitoa kesäkuntoa. Kesäkunto, se viheliäinen sanapari, on monelle kirosana. Se voi edustaa tuskaisia hetkiä sovituskopeissa, liian pieniä ylä- tai alaosia, lohduttomia tunteja uimapukuosastolla.
Salaisuus kesäkunnosta
Muistan aina lomamatkan Kuubassa 2013/2014 vaihteessa. Muistan ne hetket, kun nousin rantatuolista hakeakseni juomaa tai jäätelöä, käväistäkseni vessassa. Joka kerta, kun pyrstö piti nostaa tuolista, verhosin sen huivilla koska ajattelin, että ihmiset tuijottavat selluliittejäni. Olin ihan varma, että muut lomailijat supattaisivat että ai kauhea, nuori nainen ja tuollaiset jalat! Kuvittelin myös, että lomaseuralaiseni katselisi ja ihmettelisi samaa.
Tätä pyrstöä peittelin huivilla, Kuuba 2014
Olin tuolloin puoli vuotta takaperin ollut ensimmäisissä ja viimeisissä bikini fitness kisoissa. Olin ollut niin sanotusti elämäni kunnossa, vaikken ollut yhtään sen onnellisempi tai tyytyväisempi kehooni. Aina löytyi jotain paranneltavaa ja marmattamisen aihetta.
Sikspäk ei tuonut onnea, hetkellisen kesäkunnon ehkä, mutta normaaliin painoon palattuani oli kesäkuntokin tiessään. Tai näin luulin. Ja tästä päästäänkin illuusioon nimeltä kesäkunto, mikä saa niin monet naiset epätoivon partaalle, ja täysin turhaan.
Avain kesäkuntoon
Samalla kun itse häpeilin muhkuroitani, katsoin ihaillen naisia, jotka saattoivat olla ehkä hieman pyöreitä, mutta jotka kantoivat itsensä ylpeydellä ja itsevarmuudella. Heistä hehkui ilo, itsevarmuus, sisäinen ja tätä kautta myös ulkoinen kauneus. Heidän ei tarvinnut näyttää uimapukumalleilta, ei lähellekään, vaan heidän itsevarma olemuksesta riitti kääntämään pään.
Myöhemmin olenkin ymmärtänyt, ettei se perinteinen kesäkunto merkitse oikeastaan juuri mitään. Vaikka ulkoisesti olisi miten hoikka, timmi tai selluliititon, ei sillä ole mitään väliä. Ulkokuori voi olla pramea, mutta sisältö voi olla tyhjä.
Kaikista tärkein asia on oma itsevarmuus. Jos ei ole sinut itsensä kanssa, voi itseään yrittää muokata hamaan tappiin asti, olematta silti tyytyväinen tai onnellinen. Itselle paras kesäkunto on se kunto, jossa itsellä on hyvä olla, niin henkisesti kuin fyysisesti. Vaikka sitä ylimääräistä olisi, niin kauneus kumpuaa sisältä: se näkyy ulospäin iloisina ja elävinä silminä, hymynä, nauruna, kunnioituksena omaa kehoa kohtaan. Se näkyy terveytenä, jaksamisena ja hyvinvointina.
Joten daamit, mitä jos tänä kesänä oltaisiin ihan rohkeasti uikkareissa ja bikineissä, eikä murehdittaisi alituiseen kaikesta mahdollisesta? Kannettaisiin ylpeydellä oma vartalomme, olimme sitten mitä kokoa tahansa?
Lue myös:
5 vinkkiä oman hyvinvoinnin parantamiseksi
Eroon saamattomuudesta ja itsesyytöksistä
Miten päästä alkuun painonpudotuksessa?
Note: En tarkoita tällä tekstillä sitä, etteikö omasta terveydestä ja hyvinvoinnista tulisi pitää huolta. Terveys ei kuitenkaan tarkoita mallin mittoja tai sikspäkkiä.
Kiitos Nana jälleen tästä ihanasta tsemppipostauksesta! Olen jo monta vuotta lukenut blogiasi ja aina pitänyt siitä miten positiivinen tsemppari olet ja valat uskoa niihinkin päiviin kun mikään ei miellytä omassa kropassa ❤ (Joku joskus sanoi että hymy on kaunein asuste ja huonoina päivinä koitan aina sitä keinoa vaikka kuinka ketuttaisi. )
Ihana kuulla, kiitos <3 Ja kyllä, hymyllä pärjää jo todella pitkälle 🙂
Ensinnäkin:sulla on mahtava koira! Meidän bokserivanhus lopetettiin kolmisen kuukautta sitten, 12.5v. Ikäisenä😪, mutta onneksi jäi vielä toi riiviö, bokserin ja amstaffin sekoitus, tuo lohtua ja säpinää elämään👍.
Kävin minäkin mieheni kanssa kuubassa pari vuotta sitten, ja nimenomaan siellä huomasin että paikalliset naiset olivat tosi itsevarman oloisia, ja pukeuivat tasan niihin legginseihin tai mihin tahansa halusivatkaan, täysin riippumatta olivatko hoikempia tai pulskempia, tuli ihan kateellinen olo kun itse aina miettii, kehtaako sitä tai tätä laittaa..Ja se itsevarmuus ja tietynlainen ylpeys ( hyvällä tavalla ylpeys), on hyvän näköistä, ihan koosta riippumatta😀
Hihii kiitos, bokserit ovat ihan huippuja! Ja voi ei, on varmasti ollut vaikeaa 🙁 Mutta onneksi riiviö jäi piristämään (kuulostaa muuten ihan huipulta sekoitukselta :D)
Se on kyllä jännä, meidän pitäisi niin ottaa mallia ja olla ylpeitä vartaloistamme 🙂