Terveisiä sairaalasta

Loma ei nyt mennytkään ihan miten olin suunnitellut, sillä olen viettänyt viikonlopun sairaalassa Meilahdessa sekä Haartmanissa. Eli terveisiä sairaalasta!

Kaikki alkoi oikeastaan keskiviikkoiltana saapuessani mökille, jolloin tunsin ensimmäistä kertaa heikkoa oloa, särkyä ja vilun tunnetta. Otin tällöin buranan, jolla olo parani ja meni ohi. Yöllä heräsin kuitenkin ihan hirveään horkkaan, olin aivan jäässä, lihakseni nykivät, ja tämä horkka oli sen verran paha, etten voinut nousta edes sängystä laittamaan patteria isommalle.

Tämä meni kuitenkin noin puolessa tunnissa ohi, ja uni auttoi. Aamulla heräsin tokkuraisena, ja otin buranan, joka taas auttoi kohentavasti oloon. Tunsin myös kipua oikealla kyljessä ja selässä, mutta ajattelin että se on vaan lihaskipua tiistain sotilasesteradasta. Muutenkin ajattelin, että kipuilu ja kuumeilu voi johtua keskiviikon jäsenkorjaajan käsittelystä, että jos paikat on ollut niin jumissa, ja nyt lukot saatu auki, niin kroppa on taas ihmeissään ja suojautuu nostamalla lämpöä. Torstaina iltapäivästä lähdin ajamaan takaisin kotiin, ja kotiin päästyä oli pakko mennä lepäämään hetkeksi. Tunsin taas, kun sama kylmyys ja horkka alkoi hiipiä ja valloittamaan kehoani, otin buranan ja menin kuumaan suihkuun (virhe, ei pitäisi mennä kuumeisena koskaan kuumaan suihkuun). Istuin puoli tuntia kuumassa suihkussa, tärisin, itkin välillä, kylkeen sattui. Kuumetta oli tämän jälkeen 38,8. Mutta pian burana alkoi taas vaikuttamaan, ja olo helpottui, ja kuume laski. Päätin, että seuraavana päivänä menen lääkäriin, koska oikeasti aloin olemaan huolissani omasta voinnistani.

Perjantaina heräsin aivan tulikuumana ja heikkovointisena, ja kylkeen sattui yhä kovemmin.

Rikoin edeltävänä iltana kuumemittarin, joten en päässyt mittaamaan kuumetta, mutta otin buranan, jolla olo helpottui taas hieman. Pääsin terveyskeskukseen hoitajan vastaanotolle, joka kuitenkin näki parhaaksi kutsua lääkärin paikalle, ja tässä vaiheessa epäiltiin sisäistä verenvuotoa, kenties esteradalta tullutta. Lääkäri oli muuten sen verran omalaatuinen tapaus, että huh! Hän ei jostain syystä suostunut uskomaan, ettei esterataan liittyneet hevoset mitenkään, koska hän vain jankkasi että pääsikö se hevonen potkaisemaan, pääsikö se hevonen potkaisemaan 😀 Hänen tutkiessaan kylkeäni ja vatsaani sain todella vahvan pahoinvointikohtauksen, ja oli lähellä, etten oksentanut. Pötköttely kuitenkin auttoi. Lämpöä oli tässä vaiheessa 37,6 muistaakseni, eli suhteellisen matalalla vielä. Sain kuitenkin lähetteen Haartmannin sisätautiklinikalle päivystykseen.

Olin tässä vaiheessa autolla liikenteellä, ja autoon päästyäni tunsin taas kun horkka alkoi lähestymään. Tärisyttelin jonkin aikaa parkissa, ja  pahimman kohtauksen mentyä ohi, ajoin Haartmanille suoraan. Vastaanottovirkailija oli kuitenkin sitä mieltä, ettei sisäinen verenvuoto nosta korkeaa kuumetta, joten hän passitti minut sitten Meilahteen, joka onneksi oli ihan vieressä. Tärisevänä ja kuumeisena sitten kävelin Meilahteen, ja siellä he ottivat minut sisään. Tässä vaiheessa kuumetta oli 39,6 ja vointini todella heikko, sekä vatsaan sattui paljon. En saanut syödä enkä juoda mitään, jossain välissä otettiin labrat (olin sen verran kuiva ettei suonet suostuneet heti yhteistyöhön, joten oloni huononi entisestään useasta piikityksestä johtuen…). Seuraavaksi oli tipan vuoro, eikä sitäkään saatu ensimmäisellä yrityksellä, ja siitä muistuttaakin mojova mustelma vasemmassa kämmenselässä. Tässä vaiheessa epäiltiin sappikiviä tai keuhkokuumetta, ja vatsani tutkittiin ultraäänellä, jossa näkyi pieni ruhje tms. sappirakon vieressä, ehkäpä maksassa.

Tämän lisäksi otettiin keuhkokuvat, jotka olivat siistit. Ultraäänilöydösten takia minusta otettiin vielä tietokone tomographia. Olipa muuten jännä fiilis kun he laskivat suonensisäisesti varjoainetta, ensin lämpö tuntui kaulassa, josta se laskeutui ylävartaloon, sitten tuntui siltä että tuli pissat housuun (kuulemma ihan normaalia, onneksi varoittivat etukäteen, muuten olisin oikeasti luullut että kävi vahinko :D). Tästä CT:stä sitten paljastui, että munuaiset ovat ihan turpeana, jonka jälkeen lääkäri tuli vielä koputtelemaan oikealta selän puolelta, ja ah se sattui! Syy selvisi, munuaistulehdus.

Munuaistulehdus voi tulla virtsatieinfektiosta, joskus nämä ovat täysin oireettomia, ja tulehdus pääsee ripeästikin munuaisiin saakka. Kaikki oireeni täsmäsivät taudin kuvaukseen,  mutta en ollut itse koskaan tällaisesta kuullutkaan.

Diagnosoinnin jälkeen sain antibiootti- ja kipulääkereseptin, ja sain pakata kimpsuni ja kampsuni, sekä sain ensimmäisen antibiootin ja tulehduskipulääkkeen. Kuume taisi olla jotain 38,5 luokkaa lähtiessäni. Ajoin auton kotiin, josta vanhempani tulivat hakemaan minut. Kävimme apteekin kautta, ja heidän luokseen päästyä söin vähän ja lepäsin. Otin iltalääkkeen, buranan ja paratabsin, ja kuume lähtikin laskemaan hyvin. Yöllä kuitenkin olo heikkeni, jossain vaiheessa tuli hikoiltua kuin pieni eläin, ja aamuyöstä sitten taas kuume alkoi nousemaan ja olo oli todella huono, ja kivut kovat. Antibiootti ei tuntunut laskevan kuumetta, vaan ainoastaan buranalla sain sen laskemaan. Päivällä olo kohentui hieman, niin ettei kuume ollut ihan tapissa, mutta heikko olo jatkui koko ajan. Juominen oli vaivalloista, syöminen oli vaivalloista, nukuin ja lepäsin paljon. Iltapäivällä oloni romahti, sain kamalan horkkakohtauksen, ja kouristukset olivat sen verran pahat, etten pystynyt kävelemään. Kuume oli tässä vaiheessa 39,8. Äitini soitti ambulanssin, jotta päästäisiin heti näkemään tilanne. Kuume oli 40,1, pulssi 120 ja heittelehti, muuten sydänkäyrä oli ihan ok, verenpaineet olivat aika matalat. Mutta ambulanssimiehet totesivat parhaaksi lähteä viemään minut Haartmanin päivystykseen, jonne minut oli ohjeistettukin menemään jos olo huononee, ja ottamaan suonensisäinen antibiootti.

Haartmaniin päästyä kuume oli noussut hieman, 40,2, ja verenpaine laskenut entisestään. Sain heti tipan, jotta kroppa saisi nestettä, ja uudet labrat otettiin heti. Tulehdusarvo oli nelinkertaistunut, perjantaina se oli ollut vain 50, kun taas nyt lauantaina se oli yli 200, eli todella korkea (pitäisi olla alle 10). Jostain syystä päivystävä lääkäri ei kuitenkaan halunnut antaa suonensisäistä antibioottia, vaan mentiin samalla suun kautta otettavalla, sekä isolla kasalla tulehduskipulääkkeitä. Ilta menikin hikoillessa kuumetta pois ja tokkuraisena. Kärsin koko ajan myös kovasta niska- ja päänsärystä, ja särkyä oli myös jotenkin silmien takana, en pystynyt kunnolla katsomaan ylös. Kaiken kaikkiaan todella paska vointi, enkä toivoisi kyseistä pahimmalle vihamiehellekään.

Ei mikään voittajafiilis

Iltapala, jonka upotin väkipakolla

Mun lauantai-illan deitti, uhrautuvaisesti seurasi vessaankin saakka 🙂

Yhdeksän aikaan sain siirron osastolle, jonne piti jäädä tarkkailtavaksi ainakin päiväksi. Jaoin huoneen ystävällisen mutta kuorsaavan 93-vuotiaan rouvan kanssa, hyvin herttainen tapaus. Hän ei vain oikein kuullut hyvin niin piti puhua LUJAA 🙂 Yö meni rauhallisesti, ei kuumepiikkejä, ei horkkaa, ihanuutta! Aamulla ihmettelin kun ensimmäisellä labrakierroksella minulta ei otettu testejä, ja muutaman tunnin päästä kun hoitaja tuli tiedustelin tilannetta, niin hän luuli että jäisin ainakin maanantaihin saakka, koska labrat oli määrätty vasta sinne. Kerroin kuitenkin että ideana oli mielestäni tarkistaa toimivatko antibiootit ja onko crp laskenut, joten eikö se olisi hyvä ottaa nyt heti seuraavana päivänä. Sekä oloni oli jo paljon parempi, ja mieluummin potisin kotona kuiten sairaalassa, jos arvot olisivat laskeneet. Hän sitten määräsi uudet labrat, ja kohta tulikin näytteenottaja paikalle. Tämän jälkeen pääsin suihkuun ja vaihtamaan uudet keltaiset pyjamat päälle (sorry näistä ei ole kuvaa ;)).

Sunnuntai aamuna oli jo huomattavasti parempi olo 🙂

Hetken kuluttua pääsin uuden lääkärin juttusille, ja hän kertoi tulehdusarvon laskeneen 140:neen. Kuumetta ei ollut, ja vointi oli hyvä. Joten sain kotiutusluvan 🙂 Minunhan pitäisi olla lähdössä tiistaina Turkkiin viikon lomalle, ja kyselin hänen mielipidettään asiaan, ja hän oli sitä mieltä, että varsinaista estettä ei ole, oma oloni, varsinkin huominen oloni määrää reissun toteutumisen. Jos kuumetta ei ole, ja olo tarpeeksi hyvä, voisin lähteä. Lääkäri on erikoistunut infektioihin, joten luotan kyllä hänen arvostelukykyynsä. Joten täällä on nyt kyllä kaikki varpaat, sormet, letit ja kaikki mahdollinen ristissä. En kestä, jos ainoa kunnon lomaviikkoni viedään tällä tapaa pois, koska seuraava mahdollisuus on vasta jouluna! :O Edessä on kuitenkin vielä 10 päivän antibioottikuuri, joten iisisti pitää anyway olla. Mutta pitäkää tekin peukut pystyssä, jooko? 🙂

Kotiin, jippii!!!!

Mutta siis, tarinallani on myös opetus, eli jos epäilette kärsivänne virtsatientulehduksesta, menkää heti lääkäriin, hoidattakaa se ajoissa pois, koska se voi oikeasti johtaa vakaviin ongelmiin, kuten munuaistulehdukseen. Hoitamattomana munuaistulehdus voi johtaa jopa kuolemaan. Mutta lievempänä komplikaationa on mm. verenmyrkytys, munuaisten vajaatoiminta ja krooninen tulehdus, jollon dialyysissä pitää käydä useasti viikossa. Eli seuraavat tuntomerkit viittaavat munuistulehdukseen:

• horkka (korkea kuume + vilunväristykset)
• kylkikipu tai selkäkipu
• pahoinvointi
• päänsärky
• sekavuus
• virtsaamisvaivat (esim. virtsankarkailu tai virtsan epänormaali haju tai väri)
• väsymys
• yleiskunnon heikkeneminen (etenkin vanhuksilla)

Onni onnettomuudessa on tietysti se, että tauti tuli ennen reissua, eikä reissussa. En tiedä miten tunnettu munuaistulehdus on, mutta kun tätä ei minullakaan heti ensimmäisenä osattu arvata, niin epäilen ettei ole niin yleinen. Paitsi nyt olen kyllä kuullut monelta tutultani, että he ovat joutuneet olemaan jopa viikkoja sairaalahoidossa tämän taudin takia. Joten, jos vähääkään tuntuu virtsatessa erikoiselta, niin suoraan lekurille mars! Voi toki olla, ettei mitään oireita ole, kuten minun tapauksessa, vaan oireet alkaa vasta kun tauti on päässyt munuaisiin saakka.

Mutta tästä syystä blogin puolella on ollut hiljaiseloa loppuviikko, halusin tulla kertomaan missä mennään ja varoittamaan myös teitä tästä piinallisesta taudista.

Leppoisaa sunnuntaina, minä painun nyt lepäilemään ja keräilemään voimia 🙂

Nana

Tallenna