Reseptit

Monelle ravintoasiat ja ruokavalio aiheuttaa paljon harmaita hiuksia, ja valitettavan moni taistelee jonkinasteista syömishäiriötä vastaan. On heitä, jotka eivät uskalla syödä mitään pelätessään lihomista, on heitä jotka ahmivat ja oksentavat, ja heitä, jotka pakkomielteisesti noudattavat ns. terveellistä ruokavaliota, mutta joka oikeasti on kaukana terveellisyydestä sen pakkomielteisyyden ja melkeinpä maanisuuden johdosta.

Milloin ruoasta, melkeinpä maailman simppeleimmästä asiasta, on tullut monelle tällainen mörkö? Miten oppisimme suhtautumaan ravintoon sopivan rennosti, mutta kuitenkin huomoiden sen merkitys ja tärkeys hyvinvoinnissamme?

Oma suhtautuminen ruokaan on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana, ja voin rehellisesti kertoa, että ruoka on ollut pelottava mörkö omassa elämässänikin. Olen joutunut käymään aikamoisen tutkimusmatkan oman pääni sisällä, ja suurimmat haasteet koin fitness-kisojen ympärillä ja niiden jälkeen. Suhtautuminen ruokaan ei ollut terveellistä, kun ajatukset pyörivät vain kaloreiden ja niiden laskemisen ympärillä. Sopiiko tämä makrojakaumaani, onkohan tämä banaani nyt liikaa, jos syönkin vain puolikkaan? Jos syön tämän, joudun tekemään 15 minuuttia pidemmän lenkin…. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin herämään todellisuuteen, ja opin erilaisen näkökulman ravintoasioihin. Kalori ei ole vain kalori, vaan sen takana paljon tärkeämmässä roolissa on ravintoaineet, ja miten kroppamme pystyy niitä hyödyntämään. Syönkö mieluummin 0 kalorista ns. suklaakastiketta, jonka valmistamiseen on käytetty ties mitä myrkkyjä, vai nautinko marjani esimerkiksi itse tehdyllä raakasuklaakastikkeella, josta kroppani saa ravintoaineita, joka on luonnollisempi vaihtoehto, ja tiedän itse, mitä kaikkea siinä on? Ei ole enää vaikea valinta.

Hyvinvointivalmentajan työssäni ja laatiessani ruokaohjeistuksia törmään näihin samoihin ongelmiin ja asioihin jatkuvasti. Itse painotan ruokavalioita suunnitellessani elämäntaparemonttia, ja haluan ohjata asiakkaat pois dieettiajattelusta. Moni onkin yllättynyt siitä, kun samalla oma hyvinvointi paranee radikaalisti, muttei tarvitse nähdä nälkää tai elämän ei tarvitse olla kärvistelyä. ”Eihän terveellisesti elämisen kuulu olla näin helppoa? ” moni ihmettelee. No sitä se nimenomaan on, kun unohdetaan nälkäkuurit ja tarkat ruokarajoitukset. Itse voin todella hyvin suhteellisen rennolla otteella ruokaan, tottakai syön terveellisesti, mietin tarvitsenko tänään enemmän hiilihydraatteja vai proteiinia, miten rankkoja treenejä tulen tekemään tai on tullut tehtyä jne. Mutta kuitenkin voin hyvällä omalla tunnolla herkutella palan raakasuklaata siellä täällä, joskus syön karkkeja, vaikka tiedänkin niiden aiheuttavan pahaa oloa…

Näiden vuosien varrella olen vihdoin oppinut myös kuuntelemaan kehoani. Mitä se minulle viestittää, ja mitä se tarvitsee. Jos noudattaa jonkun antamaa ruokavaliota piirun tarkasti, voi nämä viestit mennä ohi, tai sitä omaa kroppaa ei edes yritä kuunnella. Varsinkin monesti vähähiilihydraattisella ruokavaliolla olevat saattavat kituuttaa päivätolkulla väsymyksen, päänsäryn ja flegmaattisuuden kanssa, kun kunnon tankkaus hyvälaatuisia hiilihydraatteja boostaisi kehoa ja auttaisi sitä taas toimimaan paremmin. Mutta kun paperissa sanotaan, että syö kanaa ja parsaa, niin näin se sitten on. Kohentaako tämä omaa hyvinvointia? Päätöksen voit tehdä itse.

Toki siinä vaiheessa kun lähdetään puhumaan kilpaiurheilusta, oli laji mikä tahansa, myös ruokapuolen merkitys kasvaa, ja hifistelyjäkin tarvitsee kenties tehdä. Mutta kun halutaan voida hyvin, kenties laihduttaa muutama kilo tai enemmänkin, tärkeintä on, että ruokavalio on sellainen, mitä voit noudattaa lopun elämääsi. Päälinjat kuntoon pikkuhiljaa, jolloin niistä muotoutuu rutiineja ja ne toteutuvat kuin luonnostaan. Itsekuria täytyy löytyä, mutta kun kroppasi saa tarpeeksi laadukkaita ravintoaineita oikeasta ruoasta, ei mielitekojakaan esiinny enää niin usein.

Oletko sinä kohdannut ruokamörköjä elämäsi aikana? Tai oletko päässyt näistä eroon, ja löytänyt itsellesi sopivimman ruokavalion, jolla voit hyvin?

Nana