Vielä perjantaina istuin Kardamenan kauniilla rannalla katsomassa auringonlaskua, ja imemässä itseeni tätä rauhoittavaa mielikuvaa. Kysymysmerkkinä olevat hankalammat työasiat oli hetkeksi jätetty taka-alalle, mutta tiesin, että kohta näihinkin koittaa paluu. Ahdisti. Mutta hetki vielä tätä ihanaa mielen ja sielun rauhaa.
Eilen, sunnuntai-illalla, tuli ystäväni kertomaan suru-uutisen erittäin vakavasti loukkaantuneesta yhteisestä ystävästämme. Ilta meni shokissa, mutta tänään kyyneleet ja suru tulivat.
Miksi pitää aina tapahtua jotain surullista ja kauheaa, että herää elämään? Herää ja ymmärtää, että elämä on niin paljon muutakin kuin turhanpäiväisiä ongelmia, joita itsellemme luomme. Elämästä ja matkasta pitäisi nauttia, eikä kulkea vain sokeasti kohti määränpäätä. Pitäisi uskaltaa elää, kuin huomista ei olisikaan.
”Life is a journey, enjoy the ride”
Yksi kysymys sinulle
Tässä vaiheessa haluan esittää juuri sinulle yhden kysymyksen. Uskallatko elää? Uskallatko elää sellaista elämää, josta unelmoit ja haaveilet? Tällä en tarkoita epärealistisia haavekuvia ökyelämästä, vaan puhun ihan arkisista asioista. Teetkö sellaista työtä, josta nautit, ja joka tuntuu sinusta hyvältä? Oletko uskaltanut tehdä asioita tavoitellaksesi unelmia? Oletko uskaltanut ottaa riskejä, jotta pääsisit lähemmäksi sitä elämää, josta haaveilet? Elätkö onnellisessa parisuhteessa, tai oletko ympäröinyt itsesi sinua tukevilla ja kannustavilla ihmisillä?
Elämä on tässä ja nyt. Ja meidän jokaisen pitäisi tehdä siitä omanlaista, sellaista josta itse nautimme. Uskaltaa ottaa hyppyjä tuntemattomaan. Ja jos joku ei toimikaan, asiat kyllä järjestyvät. Aina jotenkin, ja loppujen lopuksi yleensä parhain päin.
Olen itse tällä hetkellä tienristeyksessä, enkä tiedä onko tekemäni päätökset olleet oikeita tai fiksuja. Mutta ainakin tiedän, ettei minun tarvitse jossitella ja miettiä, että voi kunpa olisin silloin. Olen ollut hyvin työorientoitunut, ja jahdannut unelmia. Melkein laput silmillä keskittynyt painamaan duunia. Mutta onneksi olen myös elänyt. Yrittänyt löytää arkeen pieniä juhlan hetkiä. Yrittänyt viettää aikaa niiden tärkeimpien kanssa. Mutta en kuitenkaan tarpeeksi. Samalla kuitenkin yrittäjän velvollisuudet painaa niskaan, ja elämä onkin tasapainoilua työn ja muun elämän välillä. Onneksi kuitenkin teen pääsääntöisesti sellaista työtä, josta nautin. Ongelmaksi usein muodostuu se, että kun työtä on liikaa, on siitä yhä vaikeampi nauttia, kun stressimäärä kasvaa liian korkeaksi.
Haluan kuitenkin itse elää sellaista elämää, johon ei liity katumusta tekemättömistä asioista. Haluan olla tarpeeksi rohkea, ja yrittää. Yrittää jopa mahdottomalta tuntuvia asioita. Haluan uskoa omaan itseeni ja onnistumiseeni, nimittäin ilman tätä uskoa en tule koskaan onnistumaan. Mutta haluan kuitenkin myös nauttia muulla tavalla elämästä, kuin vain työllä tai uran rakentamisella. Haluan rakastaa, ja olla rakastettu. Haluan nauraa ystävieni kanssa, tanssia niityllä auringonlaskun aikaan. Haluan viettää aikaa lähimmäisteni kanssa. Haluan, että töistä väsynyt kroppani jaksaa taas treenata treenikavereideni kanssa. Haluan, että mahdollisimman moneen arkipäivään mahtuisi joku pikkiriikkinen spesiaali asia, oli se vaikka koirien uittaminen ja niiden riemun näkeminen.
Haluan uskaltaa elää. Uskallatko sinäkin?
xo,
Nana
Ihana, koskettava ja realistinen teksti.. Niin totta!
Tämä teksti tuli kuin tilauksesta vahvistamaan suurta päätöstä omassa elämässä, kiitos Nana! <3
Kaikkea hyvää, voimaa ja valoa ystävällesi ja kaikille läheisille.
(Ja siis ihanaa ei ole että ystävällesi kävi ikävästi!)
Kiitos muru, ja toivottavasti oli jotain hyötyä <3
Ihanaa kesän jatkoa ja toivottavasti nähdään pian <3
Hei Nana!
Todella ikävä kuulla ystävästäsi! 😐 voimia kovasti hänelle ja läheisille! Niin tämä elämän on arvaamatonta ja joka päivä pitäisi pyrkiä olemaan juuri sitä mitä haluaa sillä elämä tapahtuu tässä ja nyt sillä tulevasta ei voi tietää. Hieno kirjoitus sinulta! Kiitos!
Hieman asian vierestä. Saisinko esittää postaustoiveen? Olet joskus maininnut sinulla olleen palautumisongelmia ja ilmeisesti et vieläkään ihan täysin ole siinä kunnossa mitä joskus ja haluaisit olla? Johtuen varmaan kiireistäsi ja suht stressaavasta työtahdistasi. Olisi hienoa jos tekisit näistä palautumisongelmista oman postauksensa. Millaisia ongelmia sinulla on, miten palautumattomuus ilmenee ym? Ja miten niitä tulisi hoitaa? Toki lepo mutta myös ruokavalio millainen tulisi olla jos tuntuu ettei urheilu kulje, väsyttää ym.
Anteeksi pitkä kommentti mutta itselläni on tilanne että kroppa ei jaksa kuten haluaisin ja paikat on jumissa enkä tiedä miten tätä lähtisi purkamaan eli kaikki vinkit tervetulleita 😊 magnesiumlisät ja superfoodeja on mutta perus lepo-rasitus-ruoka-akseli miten tulisi ideaalitilanteessa koostaa?
Uusi blogisi on ihana muuten! 😊 kiitos ja mukavia kesäpäiviä sinulle! 💖
Koskaan ei tiedä mitä voi käydä, nyt täytyy vaan arvostaa omaa terveyttä ja olla kiitollinen siitä, ja toivoa parasta ystävälle <3
Totta kai saa esittää, ja itse asiassa mulla onkin luonnoksissa asiasta jo tekstiä. Joten kiva kun esitit tämän toiveen,
voisin alkaa pikkuhiljaa tätä työstämään. Ja tosiaan kroppa ei ole vieläkään ihan iskussa, mutta hiljaa hyvä tulee 🙂
Tosi ikävä kuulla että sullakin ongelmia kropan jaksamisen suhteen 🙁 Laitan jutun pikaisesti työstöön niin saat sieltä sitten vinkkejä <3
Kiitos tosi kiva kuulla, ja kuten myös sinulle <3