
Tämän päivän fitness-tunneli on kääntynyt jotenkin ihan päälaelleen, ja liian monet ihmiset treenaavat vain ulkonäkökeskeisistä syistä. Omaa kehoa ruoskitaan itseinhon vallassa, koska se ei nyt satu mahtumaan valloilla olevaan fitness-muottiin.
Eikö kuitenkin hyvinvointi ja liikkuminen pitäisi lähteä itsensä rakastamisesta ja omasta kehosta välittämisestä? Tällöin sitä ei haluta kohdella kaltoin, ei rankaista päivällä syödystä pullasta, vaan sille halutaan antaa parasta, sekä henkisesti että fyysistesti.
Treenaa juuri sitä mistä nautit
Onko sinulle tuttua treenata jotain lajia, mistä et oikeasti nauti? Jaksat ehkä muutaman kuukauden mennä hampaat irvessä treenaamaan, kunnes et vaan yhtenä päivänä jaksa, koska se ei tunnu mielekkäältä?
Liikkumisessa ja aktiivisuudessa on hyvin tärkeää, että tehdään sitä mistä nautitaan. Oli se sitten kävelyä, joogaamista, salilla käymistä, kehonpainoharjoittelua, patikointia metsässä. Ihan jokaiseen näistä lajeista voi ympätä pientä kuormittavampaa lihaskuntoharjoittelua kuten kyykkyjä siellä täällä.
Kun tehdään pääsääntöisesti jotain sellaista, josta sekä keho että mieli nauttii, saadaan aikaan pitkäaikaisia rutiineja, joita on helppo toistaa päivästä toiseen. Liikkuminen ei ole pakkopullaa, eikä se ole tapa rankaista itseä eikä omaa kehoa. Huomaamalla miten päivä päivältä kehosi jaksaa enemmän, opit nauttimaan pienistä onnistumisen tunteista. Itseinho ja viha omaa kehoa kohtaan alkaa tuntumaan järjettömältä, jota se usein onkin.
Viha omaa kehoa kohtaan ei kannusta pitkäaikaisiin muutoksiin
Jos löydät itsesi puristelemasta vatsamakkaroita tai syynämästä selluliittiä harva se päivä, kannattaa näihin omiin negatiivisiin tottumuksiin tehdä muutos ja pian. Itseinhon voimalla ei rakenneta tervettä suhdetta omaan kehoon ja liikkumiseen, joka on ainoa pysyvä tie hyvinvointiin.
Miksi siis keskittää energia omien vikojen ja puutteiden etsimiseen, kun voisit keskittyä niihin asioihin jotka kannustavat sinua oikeasti eteenpäin? Voit keskittyä siihen miten paljon helpommalta reipas kävely tuntuu viikon jokapäiväisen kävelyn jälkeen. Tai miten paljon helpommin jaksoit tänään nousta rappusia kuin kuukausi sitten.
Onnistumisiin ja terveyttä edistäviin asioihin keskittyminen antaa paljon enemmän motivaatiota kuin kehon heikkouksiin keskittyminen. Kun liikunnasta saa hyvää fiilistä ja huomaat edistysaskelia, motivoivat nämä jatkamaan liikkumista. Ensimmäisestä vastoinkäymisestä ei lannistuta niin helposti, kun pystytään näkemään kokonaiskuva.
Treeni käy terapiasta
Liikunnan ei tarvitse olla jokaisella kerralla tavoitteellista tai terveyttä edistävää, vaan se voi käydä myös terapiasta. Hiljainen kävelyhetki luonnossa ei välttämättä anna samoja terveysvaikutteita kuin tunnin juoksulenkki tai lihaskuntoharjoittelu, mutta se edistää henkistä hyvinvointiasi ja tätä kautta auttaa sinua voimaan paremmin.
Kaikki liikkuminen, oli se sitten aamulla 10 minuutin kävely bussipysäkille tai pakaroiden puristelu (omien, ei naapurin) kauppajonossa on hyväksi. Mitä aktiivisempaa arkea elät, sitä paremmat mahdollisuudet usein on löytää se liikunnan ilo muustakin tekemisestä.
Olit sitten pyöreä, laiha, atleetti tai normaalipainoinen, rakasta omaa kehoasi sen verran, että haluat tehdä sille hyviä asioita. Haluat liikuttaa sitä ja auttaa jaksamaan arjen askareet paremmin. Haluat puhua kehollesi nätisti ja kannustavasti, et syyllistäen tai ilkkuen. Rakasta itseäsi niin paljon, että asetat hyvinvointisi etusijalle. Älä anna itsesi tai muidenkaan puhua sinulle negatiivisesti, sillä sinä ansaitset parasta. Parasta hyvinvointia ja kannustavia terveystekoja.
Raikasta syysviikkoa, ollaan tällä viikolla aktiivisempia kuin viime viikolla, ja muistetaan puhua itsellemme kauniisti <3
Lue myös:
Kankean kangen venyttelyohjeet
Rankaisetko itseäsi liikunnalla vaikka olet uupumuksen partaalla?
Niin hyvä teksti! 🙂
Mulla meni pitkään hyväksyä ja ymmärtää että treenaamista voi olla muukin kuin salitreenit tai muut kovat syketreenit. Juurikin veren maku suussa touhut olivat niitä jotka koin tärkeimmiksi. Aikanaan jaksoin treenata kuukauden todella kovaa ja sen jälkeen motivaatio tippui. Tai toisinaan treenasin pitkäjänteisestikkin kunnes jälleen tuli motivaation lasku. Kroppa oli tosissaan kyllä hyvässä iskussa kun taas mieli ihan romuna liiallisen stressin ja väsymyksen takia.
Nykypäivänä olen hyväksynyt sen ettei kroppani kestä samanlaista treeniä kuin heillä jotka liikkuvat ammatikseen tai ovat urheilijoita. Sen hyväksyminen, että kaikki aktiivisuus on hyväksi on ollut tieno parempaan terveyteen. Nykyään nautin täysillä rauhallisista metsälenkeistä jolloin saan parhaiten akkuja ladattua. Joogahetket kotona ovat myös tärkeitä, siinä voi sopivassa suhteessa haastaa itseään. Kaipaan rankkoja syketreenejä mutta nyt on aika oppia ensin kuuntelemaan kehoa jonka jälkeen on aika monipuolistaa liikkumista 🙂
Mukavaa syksyä sinulle! 🙂