Olen ollut urheilullinen lapsesta saakka, mutta elämässä on tullut myös aikoja jolloin en ole kiinnittänyt huomiota omaan hyvinvointiin, ja liikunta ja terveelliset ruokailutottumukset ovat jääneet retuperälle. Noin viisi vuotta sitten aloittaessani uuden seurustelusuhteen sportti jäi taka-alalle, ja seuraava vuosi meni syöden tuhdisti ja ”nautiskellen”, eikä kuppiinkaan tullut syljettyä. Ns. parisuhdekilot kävelivät salakavalasti vyötäisille, mutta onneksi tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni vuoden 2011 lopussa, samoihin aikoihin kun lopetin tupakan polton. Aloin treenailemaan itsekseni, sekä aloin kiinnittämään vähän enemmän huomiota syömisiini. Kokeilin myös kerran kuukauden kestävää Go fat go -online valmennusta, jolla sainkin rasvaa poltettua mukavasti. En kuitenkaan ollut kovin innostunut tiukasta dieetistä, kalorien laskemisesta sekä totaalikielloista, joten palasin vähän rennompaan syömiseen dieetin jälkeen. Painoni keikkui edes takaisin, mutta liikunnan sain pidettyä hyvin mukana koko ajan.
1. syyskuu 2011, 2. toukokuu 2013, 3. syyskuu 2015
Vuoden 2013 alussa aloin valmistautumaan ystävieni houkuttelemana ulkomailla pidettäviin Bikini Fitness kisoihin, ja tiukinta dieettiä kesti sen kolmisen kuukautta, jolloin kaikki punnittiin, vedettiin alhaisilla kaloreilla ja treenasin noin kymmenen kertaa viikossa. Sainkin tiputettua rasvaprosentin noin 10% alemmas lähtötilanteessa melko lyhyessä ajassa. Kun olin jotain kerran päättänyt, niin sitä kohti mentiin, vaikka hammasta purren. Kisasin liitossa jossa ei haettu niin kuivaa kuntoa kuin esimerkiksi IFBB kisoissa, tämä olikin syyni ulkomaille kisaamiseen.
Kisojen jälkeen paluu normaaliin ruokavalioon oli vaikeaa, ja sitä pelkäsi melkein jokaista suupalaa, ja sen vaikutusta kroppaan. Suhteeni ruokaan ei ollut terve, ja kamppailin koko ajan ruokavalion kanssa. Ihailin fitness-siskojani siitä, kun heille ruoka ei ollut mörkö, he osasivat kuunnella kropan lähettämiä viestejä, he eivät laskeneet kaloreita, ja silti näyttivät ihan älyttömän hyviltä! Epäilin, etten koskaan pääsisi samaan tilanteeseen kuin he, mutta onneksi voin näin jälkikäteen sanoa että olin väärässä, olen päässyt tähän tilanteeseen, jossa en pelkää ruokaa, eikä se ole mielessä 24/7, sekä osaan kuunnella vihdoin kehon lähettämiä viestejä ja signaaleja.
Nyt treenaan oman fiiliksen mukaan, silloin kun kroppa antaa mennä lujempaa silloin myös treenit ovat tiukempia, ja sitten kun kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamat oireet nostavat pahasti päätään, on aika hölläillä. Mutta elän aktiivista elämää, kävelen ja pyöräilen, ja toki ohjauksetkin ovat välillä fyysisesti rankempia, mutta harvemmin. Olen oppinut syömään terveellisesti, en morkkistele liikaa tekemistäni valinnoista, ruokavaliooni mahtuu välillä herkkujakin… En pumppaa vaan rautaa salilla, vaan harjoittelen monipuolisesti yhdistellen kehonpainoharjoittelua, suuria ja kuormittavia voimaliikkeitä, kehonhallintaa parantavia harjoituksia….
Jos oma painosi junnaa paikallaan, kannattaa kysyä muutama kysymys itseltään, ja pohtia seuraavia pelisiirtoja vastausten pohjalta 🙂
- Oletko syönyt pitkään kituutellen, alhaisilla kaloreilla, jumpannut hullun lailla? -> kroppasi on mitä luultavimmin säästöliekillä, eikä halua päästää irti ”pahanpäivänvaroista”. Lisää pikkuhiljaa ruoan määrää, lepää, palaudu.
- Syöt mielestäsi terveellisesti, mutta mitään ei tapahdu? Tarkista ettet napostele jatkuvasti aterioiden välissä, tai juotko kenties huomaamattomasti kurkusta alas kaloreita poikinaan?
- Kärsitkö stressistä? Pyri minimoimaan stressi, sillä se myrkyttää kropan, ja voi aiheuttaa stopin aineenvaihdunnalle. Stressi alas, silloin myös painokin lähtee usein laskuun.
Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion ei tarvitse olla vaikeaa, se on rutiinien opettelua, ja fiksuja valintoja. Jos koet tarvitsevasi apua ruokavalioasioissa, ota yhteyttä minuun, varmasti saamme sinullekin rakennettua fiksun kokonaisuuden ilman kitudieettejä 🙂
Ihanaa uutta viikkoa!
Nana
