Huh niin se kesä vain hurahti ja tupla huh siitä, millaiset kelit meillä oli! Kuten oletkin varmasti huomannut, blogini on elänyt aikamoista hiljaiseloa koko kesän, vielä koko elokuunkin. Olen kirjoittanut vain yhtä tai kahta kirjoitusta viikossa, ja tähän on ollut syynsä.
Nämä syyt liittyvät koko identiteettiini, yrittäjyyteeni ja pitkään blogiuraani, sekä oikeastaan koko pakettiin. Pohdin näitä asioita jo vuoden vaihteessa, jolloin ratkaisuna tiputin hieman kirjoitustahtiani. Mutta löydän itseni näiden asioiden ääreltä jälleen, joten nyt näistä on korkea aika puhua ja tehdä asiasta päätöksiä.
Blogi- ja identiteettikriisi
Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2012 ja blogista on tullut tärkeä osa minua ja työtäni. Se on myös luonnollisesti hyvä markkinointiväylä omille verkkovalmennuksille ja bootcampeilleni. Mutta silti suurin syy ehdottomasti on ollut ilmaisen tiedon, inspiraation ja hyvän mielen jakaminen.
En koskaan ajatellut pääseväni näin pitkälle bloggaajana. En koskaan haaveillut, että joku päivä kirjoittaisin blogia ammatikseni, tai tienaisin sillä osan elannostani. Aloitin kirjoittamaan blogia elokuussa 2012 innostuttuani uudelleen treenaamisesta ja terveellisistä elämäntavoista, ja sillä tiellä ollaan. Tuolloin epäilin treenikärpäsen purreen niin lujasti, että haaveilin puoliksi vitsillä opiskelevani tästä uuden ammatin. Ja miten sitten kävikään 😉
Näiden vuosien varrella on nähty ja on tapahtunut, ja suurin muutos tapahtui kun 2 vuotta sitten lähdin Fit Fashion blogiportaalista ja perustin blogin oman domainin alle. Silloin itkettiin verta ja kyyneliä kun kaikki piti niin sanotusti aloittaa alusta (3 vuoden kirjoitusten sivuohjaukset eivät johtaneet omaan blogiini vaan Fit Fashionin etusivulle), mutta siitäkin selvittiin, ja vahvempana kuin koskaan! Päätin että näytän, ja niin näytin.
Miten tässä näin kävi?
Uudemmille lukijoille voisin tähän väliin mainita, että se treenikärpänen puraisi sitten niin lujaa, että kouluttauduin vanhan työni ohella kuntosaliohjaajaksi ja personal traineriksi, ja parin vuoden ajan tein niitä hommia iltaisin ja viikonloppuisin päivätyön ohella. Syksyllä 2014 irtisanouduin ja aloitin kokopäiväisenä yrittäjänä, ja tässä ollaan.
Mutta palataan takaisin tähän päivään ja kriiseilyyni blogista ja omasta identiteetistä. Tällä hetkellä työpäiväni koostuvat suurimmaksi osaksi verkkovalmennusten tekemisestä, niissä valmentamisesta, sisällöntuotosta Instagramiin eli treenivideoiden ja muiden hyvinvointivinkkien jakamisesta. Lisäksi ohjaan nyt jo neljättä vuotta super suosittuja ulkotreeniryhmiä, bootcampeja.
Uusi minua paljon työllistävä projekti on myös kirja. Niin, KIRJA! Allekirjoitin keväällä kustannusyhtiö Tammen kanssa kustannussopimuksen hyvinvointiin liittyvästä kirjasta, jota olemme alkaneet kuvaamaan nyt elokuussa. Syksyyn onkin täytynyt varata aikaa kirjoitusprojektiin, ja tämä koko kirjaprojekti on ollut jotain ihan mahtavaa, vaikka puskista tulikin!
Syyskuussa pidän myös ensimmäisen treeni- ja hyvinvointilomani Portugalissa, jota odotan innolla. Niin hienoa päästä ohjaamaan ja vastaamaan tällaisesta matkasta. Parhautta! Loman suunnittelu toki vie aikaa, ja nyt yksityiskohtien varmistuttua voin tehdä viimeiset silaukset ja järjestelyt lomaa varten.
No mites se blogi?
Niin, tämä blogi. Oma, rakas blogini. Se, mistä kaikki alkoi. Niisk! No ei, ei tämä oikeasti ole niin dramaattista. Tai siis sinä et välttämättä tule huomaamaan mitään eroa, vaikka itse olenkin nyt tehnyt “suuren” päätöksen.
Olen nimittäin pohtinut pitkään ja hartaasti omaa identiteettiä ja sitä, mitä sydämeni sanoo. Olen miettinyt sitä, haluanko olla valmentaja vai haluanko olla bloggaaja. Koen olevani kumpaakin, mutta enemmän valmentaja. Olen paljon esillä sosiaalisessa mediassa, erityisesti Instagramissa, mutta muutenkin rakastan innostaa ja inspiroida ihmisiä joka päivä. Ja se on myös tärkeä osa omaa valmentajaidentiteettiä.
Rakastan myös kirjoittaa ja päässäni on ihan hirveästi juttuideoita. Mutta en löydä aikaa näiden ajatusten työstämiseen ja kirjoittamiseen. Kirjoittaminen vaatii luovaa, vapaata hetkeä, ja sellaisia minulla ei ole ollut nyt riittävästi. Ja sitten iskee stressi. Kun pitäisi kirjoittaa. Kun edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo viikko. STRESSI.
Blogin kaupallistaminen
Kesän kynnyksellä sain 2 eri tarjousta blogini kaupallistamisesta, joka siis käytännössä tarkoittaisi sitä, että blogiini tulisi mainoksia ja omaa sisällöntuottoani olisi myymässä erillinen myyntitiimi. Mietin näitä tarjouksia pitkään, koska rehellisesti sanottuna blogilla pystyisi myös elättämään itsensä tai ainakin tuoda ison siivun elannosta.
Mutta jälleen kerran päädyin ajatuksissani edellä mainittuun identiteettikriisiin.
En halua kaupallistaa blogiani (lue itseäni) liikaa, koska haluan säilyttää oman ääneni ja oman tavan olla. En halua ottaa stressiä sisällöntuotosta, tai miettiä jokaisen kampanjan kohdalla sopiiko tämä minulle tai lukijoilleni, onko tämä sellainen tuote tai palvelu jonka takana pystyn seisomaan. Sillä olen tehnyt ja tulen tekemään vain sellaisia yhteistöitä, joiden takana pystyn seisomaan. En rahan tai muunkaan mammonan takia.
Haluan keskittyä enemmän valmennuksiini ja treenivideoiden tekemiseen. Näistä nautin eniten, ja nämä tuottavat varmasti myös eniten inspiraatiota seuraajilleni ja lukijoilleni.
Mutta kuten sanoin, en ole katoamassa mihinkään. Jatkan kyllä blogin kirjoittamista, mutta teen sen omaa fiilistä ja aikataulua kuunnellen. Kun päälle puskee paljon muita projekteja, kuten kirjan kirjoittaminen, blogissa on hiljaisempaa. Kun aikaa on enemmän, tuotan varmasti myös tänne enemmän sisältöä. Halusin vain tämän sinulle kertoa, jotta tiedät missä mennään.
Kaupallisia yhteistöitä tulee varmasti jatkossakin silloin tällöin, ja juuri niiden yritysten kanssa jotka itse koen tänne sopiviksi ja jotka sopivat arvoihini. Ja joista sinä arvoisa lukija hyödyt.
Podcast
Minulta on kysytty myös paljon podcasteja, ja pidemmän aikaa tätäkin haudutelleena olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja aloittaa näiden tekemisen. Uskon, että minulla riittää mielenkiintoista kerrottavaa ja sanottavaa hyvinvoinnin saralta, ja toki elämästä muutenkin.
Ajatuksia on myös helpompi tuoda esille puhumisen kautta, joten sellaiset aiheet jotka olisivat vaatineet pidemmän blogikirjoituksen, on helpompi toteuttaa podcastina. Ja uskon, että tämä on myös lukijalle tai kuuntelijalle mukavampi tapa, kun ääniraitaa voi kuunnella vaikka työmatkalla tai kävelylenkillä.
Syksy tulee olemaan siis työntäyteinen, maanantaina starttaamme taas LIFEFIT valmennuksen kanssa, joka on muuten nyt myyty loppuun ja ryhmä on täynnä. Ensi viikolla uusi huikea valmennuskokonaisuus etenee, tätä olen työstänyt koko kesän. En malta odottaa että saan näyttää sille päivänvalon!
Mutta tällaisia fiiliksiä ja uutisia tällä kertaa, toivon ettet katoa sieltä mihinkään vaikka tahti hieman hiljenee. Jos olet Instagramissa, suosittelen ehdottomasti ottamaan tilini @nanafitofficial seurantaan, koska siellä olen jakamassa inspiraatiota ja elämää päivittäin.
Podcastista kerron enemmän kun projekti etenee.
Ihanaa viikonloppua <3
Huh, onneks et lopeta blogia. Ehdin jo säikähtää! 😀 Musta ainakin se hyvä juttu että päivittelet silloin kun ehdit eikä tarvii olla montaa postausta viikossa. Mietin että tämä olisi vähän kuin treeni/hyvinvointi lehti, joka ilmestyy kerran kuussa, mutta artikkelit on jaettu useammalle viikolle. (Toivottavasti ymmärsit pointin :D) Tsemppiä syksyyn! 🙂
En mä tästä raaskisi luopua, niin tärkeäksi tämä yhteisö on muodostunut 😀 <3 Hei hyvä vertaus, ja ymmärrän täysin pointin.
Ihanaa kuulla teidän mielipiteitä, merkitsee paljon 🙂 Kiitos samoin sulle! 🙂
Mä löysin sut Instagramin kautta ja olen nyt mukana LIFEFIT:issä. Ja pakko sanoa, että mun mielestä sun ihana energia pääsee oikeuksiinsa just parhaiten tällä nykyisellä tavalla, jossa olet vahvasti läsnä videoiden ja valmennusten muodossa! Kokisin jopa vähän, että se kaikki ihana energia mitä pystyt meille antamaan menisi ehkä vähän hukkaan, jos vaan paahtaisit täysillä blogia ja blogiyhteistöitä. Mutta mun mielestä on myös kiva, että blogi on olemassa ja että voit päivittää tänne juttuja silloin kun inspiraatio iskee. Ja ne oikealla inspiksellä kirjoitetut jututhan on aina niitä parhaita, eli laatu korvaa määrän! 🙂
Oi vitsi ihana kuulla! <3 Ja se on justiinsa näin, että laatu korvaa määrän ja varmasti sen näkee ja aistii
sinne ruudun toiselle puolelle jos fiilis ei ole aito tai juttu on kirjoitettu ns. pakon edessä 🙂
Älä hyvä Nanna ota stressiä blogin kirjoittamisesta! 🙂 Mä luulen ja kuten sanotaan että monesti itse kehittää omassa päässään pelot ja kuvitelmat esimerkiksi että lukijoita katoaa jos ei kirjoita säännöllisesti jne. Ei varmasti katoa paljon! Älä missään nimessä ota stressiä tällaisista asioista vaikka bisnestä näillä teetkin! 🙂 Rentoutta mieleen ja fiilikseen ja se varmaan näkyy myös sitten ulospäin! 🙂 Mua suoraan sanoen on kauhistuttanut kuinka monta videota päivittäin sä teet instan storiesiin. Eikö sua stressaa kuvata niin monesti päivässä? Mun mielestä Insta seuraajana on kiva kun stooreja on seurattavalla muutama päivässä. Sen verran jaksaa katsoa ja kuunnella. Mä en itse jaksa katsoa yhdeltä seuraajalta kuin muutaman stoories videon. Mun mielestä on parempi että osa jää “salaisuudeksi” seurattavalta eikä tiedä ihan jokaista päivän liikettä.. mun mielestä sun stooriesien määrä päivittäin on ehkä jopa liian paljon. Nämä vain omana ajatuksena halusin kertoa kun monesti olen miettinyt katsellessani kauhuissani montako videota sinulla on päivittäin Instassa. 🙂 mutta jokainen omalla tavallaan. Halusin vain sanoa että ei me seuraajat kadota minnekkään vaikka välillä ei kuuluisi mitään mistään kanavilta! 😉 älä huoli! 🙂 mukavaa syksyä ja kirjaprojektia! 🙂
Mulle instan tarinat on ehkä sellainen päiväkirja myös, ja mua ei ne tarinat tai niiden kuvaaminen stressaa ollenkaan, tykkään höpötellä sinne ajatuksia, koska niihin myös usein vastaillaan ja pääsen vaihtamaan ajatuksia seuraajien kanssa. Oon huomannut että ns. isot IG starat ei ihan kauheasti stooreja laita, paitsi mainostaessaan uutta videota tai tehdessään yhteistöitä. Mulle tarinat on taas tärkeä kanava jakaa sitä mun arkea, ja siitä on yleisesti tykätty. Kuulemma aina päivän piristys katsoa mun videot (monen mielestä). Mutta eihän kaikki voikaan kiinnostaa kaikkia, ja on varmasti monia ihmisiä sun lisäksi jotka eivät taas jaksa niin montaa videoita katsella, ja sekin on ihan fine 😀 Joskus on toki päiviä kun ei ole mitään sanottavaa tai ei vaan jaksa, ja silloin en sitten väkipakolla alakaan mitään tuottamaan. Mutta hei super mielenkiintoista kuulla tältäkin puolelta ajatuksia ja mielipiteitä. Voi olla, kun alan pitämään podcastia että sinne tulee sitten höpöteltyä enemmän eikä tarvi joka juttua kertoa instaan, hahahaa!
Mutta ihanaa kuulla että te ette ole menossa minnekään <3 Ja mukavaa syksyä myös sulle 🙂
Hienoa että kerrot rehellisesti missä mennään ja miltä tuntuu😍 Oma jaksaminen ja kyky tuottaa entistä laadukkaanpaa sisältöä on huimasti parempi, kuin vetää itsensä äärirajoille – stressata ja ettei saakkaan työstettyä laatua. Uskon että myös meidän seuraajien mielenkiinto pysyy huipussaan ja hyväähän aina jaksaa odottaa. Malliesimerkki siitä miten asioita käsitellään, tuon kyvyn kuin oppisi. Nainen täyttä laatua, ihanaa että olet olemassa ja jaat meille oppejasi❤️ Mahtavaa ja laadukasta kohta alkavaa syksyä😁
Ihana sinä <3 Ihan täysin totta, kyllä sen laadun ja sen puutteen kyllä näkee. Ja sen myös itse tuntee, väsyneenä tai stressaantuneena ei vaan
saa priimaa aikaiseksi 😀
Ajattelin että tuon nyt ajatukseni julki teidän lukijoiden kanssa, koska onhan se hyvä että tiedätte missä mennään. Niin kauan tässä on porskutettu yhdessä, että halusin vain rehellisesti kertoa tilanteen. Ja samalla ehkä muistuttaa ja näyttää omalla esimerkillä, että on ok sanoa myös että nyt ei vaan pysty, tai on liikaa tekemistä. Ja sitten niitä asioita pitää vain karsia pois tai priorisoida.
Mutta kiitos Mia ihanista sanoista, olet upea! <3