Yrittäjyys vaatii itsekkyyttä

Yrittäjän elämä pyörii helposti vain oman yrityksen ja työasioiden ympärillä. Olen huomannut, että yrittäjyys on tuonut mukanaan myös tietynlaista itsekkyyttä – tai ainakin siltä se voi vaikuttaa ulospäin tai läheisille.

Onko itsekkyys oikea sana kuvaamaan tätä tietynlaista työnarkomaniutta? Sitä, kun ajatukset pyörivät omassa yrityksessä, tekemättömissä töissä, kehiteltävissä projekteissa? Ulospäin tämä vaikuttaa minä, minä ja minä -ajattelulta, mutta nauttiiko yrittäjä oikeasti siitä, että joka hetki ajatuksissa pyörii oman firman asiat ja paine tulevasta?Yrittäjyys vaatii itsekkyyttä

Yrittäjyys ja jatkuva touhuaminen

Olen ollut täysipäiväisenä yrittäjänä nyt 3 vuotta. Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut paljon! Olen ollut monessa mukana, kokeillut eri kamppiksia, yhteistyöprojekteja, olen häärännyt milloin missäkin. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana olen löytänyt paikkani, osaan kieltäytyä erilaisista työehdotuksista, ja osaan keskittyä kehittämään omaa liiketoimintaani.

Tämä on kuitenkin vaatinut paljon. Pääsääntöisesti illat ovat menneet koneella, aamulla ensimmäiseksi plärään sähköpostit ja somekanavat läpi ja pää pursuaa ajatuksia ja ideoita. Kun vain olisi aikaa kaikkeen!

Mitä tämä tarkoittaa sitten käytännössä? Olen hyvin urautunut ja myönnän, että oma kunnianhimoni ja perfektionismi on ajaa minut välillä ojasta allikkoon. Viime talvi ja kevät olivat liian vauhdikkaita töiden osalta, ja alkukesästä urheilulääkäri passittikin minut telakalle ja liikuntakieltoon. Nyt piti ottaa iisisti.

Kun on luonteeltaan menevä ja rauhoittumisen taito on vielä vajaa, aiheutti tämä lepokäsky hieman vaikeuksia. Jossain vaiheessa ymmärsin, että lepo tarkoittaa muutakin kuin liikuntakieltoa. Pitäisi ottaa lepoa myös jatkuvasta ideoiden pyörittelystä, työasioista, stressaamisesta. Heh, helpommin sanottu kuin tehty!

Yrittäjyys vaatii itsekkyyttä

Olisi pitänyt oikeasti olla itsekäs, ja vaatia omaa aikaa, täydellistä rauhoittumista. Oman hyvinvoinnin priorisoimista. Mutta silti kulunut kesä on mennyt hyvin paljon myös työasioiden merkeissä, vaikka fyysiset valmennukset ovat olleetkin tauolla. Vaikka tämä kesä piti ottaa iisisti ja latautuen.

Tänä kesänä olen ymmärtänyt kuitenkin yhden tärkeän asian yrittäjyydestä, tai ainakin yrittäjyydestä omalta osaltani: en välttämättä koskaan pysty ottamaan esimerkiksi 2-3 viikon totaalilomaa töistä ja yrittäjän arjesta, mutta pystyn ottamaan lyhyempiä lomapätkiä useammin. Eli on aika muuttaa myös omaa käsitystäni lomasta, koska se eroaa suuresti palkkatöissä vietetystä loma-ajasta.

Toisaalta, kun on tottunut 10 vuotta pitämään tietyt kesälomat, ei ole ihmekään, että ajatusten muuttaminen vie hieman aikaa. Työmoraalini on aina ollut hyvin korkealla ja jopa sairaslomalla on töitä tehty sängystä käsin. Jo tällöin oman hyvinvoinnin priorisoiminen ei ole ehkä ollut sitä parasta luokkaa.

Nyt kuitenkin tunnen olevani oikeilla jäljillä, ja alan vihdoin löytämään sitä peräänkuulutettua balanssia työn ja rentoutumisen välillä. Matka on varmasti vielä pitkä, mutta asioiden ymmärtäminen on jo suuri askel.

Seuraavaksi lähden aikatauluttamaan pieniä breikkejä ja irtiottoja sinne tänne, ja mahdollisuuksien mukaan pääsen toteuttamaan yhtä suurinta haavetta, matkustelua, sillä se on toiminut aina tärkeänä henkireikänä itselle.

Yrittäjän itsekkyys

Itsekkyys ja yrittäjän arki vaihtelevat varmasti henkilöstä riippuen. Siihen vaikuttaa omat arvot, tavoitteet ja se, minkä kokee tärkeäksi. Omat arvot ja toimintavat eroavat varmasti paljon yrittäjästä, jolla on esimerkiksi lapsia. Tällöin usein perhe asettaa jo tiettyjä vaatimuksia, tai pakkostopin jatkuvalle työjuttujen pyörittämiselle.

Olen itse 34-vuotias ja lapseton. En osaisi kuvitella tähän pyöritykseen lapsia, koska en mielestäni pystyisi olemaan läsnäoleva äiti. Ehkä tämä on sitä itsekkyyttä? Toisaalta koen itsekkäämmäksi sen, että lähtisin tavoittelemaan perhe-elämää kuitenkaan olematta tarpeeksi läsnä. Tai että tekisin sen muiden ihmisten arvo-oletuksista johtuen.

Tämäkin on hyvin yksilöllistä. Hyvin moni on haaveillut lapsista ja perheestä jo pienestä pitäen, minä en. Minun prioriteetit tai tavoitteet liittyvät taas muihin asioihin. Parisuhde on minulle hyvin tärkeä asia, vaikka koen laiminlyöväni sitä hetkittäin. Onneksi avopuolisoni on ymmärtäväinen, ja hän tukee minua yrittäjänä paljon henkisellä tasolla. Silti koen huonoa omaatuntoa tästä usein.

Loppupeleissä vaikuttanee eniten se, minkä me koemme tärkeäksi. Kun ihminen sanoo, ettei hänellä ole aikaa esimerkiksi kuntoiluun, se tarkoittaa sitä, ettei se ole hänen prioriteettilistallaan korkeimmalla sijalla. Sillä omat arvomme määräävät pitkälti toimintaamme. Olen itse ns. uraihminen, työ ja siitä saamani palaute, menestys ja onnistumiset ovat tärkeitä.

Minulle tärkeää on myös erilaiset kokemukset, joita taas saan joka päivä töissäni, mutta myös esimerkiksi matkustelun kautta. Ja tätä haluan lisää, koska se on yksi tärkeä osa omaa hyvinvointia ja rentoutumista, ja töistä irtiottoa. Haaveena on päästä reissaamaan puolison ja ystävien kanssa joku päivä vielä enemmän.

Jos olet itse yrittäjä, miten olet itse tasapainottanut omaa vapaa-aikaa ja yrittäjyyttä? Koetko, että yrittäjyys vaatii itsekkyyttä, vai koetko sen päinvastaisena? Toimitko itse omien arvojen mukaan, vai huomaatko, että olet ehkä toteuttanut itseäni enemmänkin ulkoapäin tulevien arvopaineiden mukaan?

Minua on pyydetty kertomaan enemmän omasta työstäni liikunta- ja hyvinvointialalla, miten olen alalle päätynyt ja mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu. Jos sinulla herää ajatuksia tai kysymyksiä tähän liittyen, laita ihmeessä kommenttia niin vastailen sitten toivepostauksessa heränneisiin ajatuksiin.

Näytän myös Instagramsissa storiesin kautta paljon arkista elämääni, joten jos tämä kiinnostaa, kannattaa käydä seuraamassa minua (@nanafitofficial).

Leppoisaa viikonloppua <3

Lue myös:

Diagnoosina ylirasitus – miten tästä eteenpäin?

Kun ylirasitus yllättää

Lapseton ei tajuu

Nana-Heikkila

 

 

yrittäjä

Tallenna

Tallenna