YLIRASITUS JA VUOSI SEN JÄLKEEN

Lepoon ja palautumiseen panostaminen on hyvin tärkeää, ja vaikka itse tätä sanomaa toitotankin, pääsi ylirasitus puskemaan päälle vuosi sitten kiireisen kevään jälkeen. Ajattelin kertoa nyt hieman millainen olo minulla on nyt ja mitä minulle kuuluu, vuosi ylirasitusdiagnoosin jälkeen.

Kuten vuosi sitten kirjoitin, ylirasitus ei aina tule pelkästään liiasta liikkumisesta tai itsensä henkihieväriin treenillä rääkkäämisestä. Sen voi aiheuttaa liiallinen stressi, kiireet, kuluttava tilanne työelämässä tai parisuhteessa. Tai se voi olla näiden kaikkien asioiden summa. 

Näin yksityisyrittäjänä taiteileminen omien voimavarojen kanssa ei aina ole helppoa. Varsinkin kun on innostuvaa sorttia, voi innostus viedä mennessään ja vasta jälkikäteen huomaa, ettei energiaa tai voimavaroja olisi ollutkaan.

YLIRASITUS VOI TULLA VARKAIN

Tämä kevät on jälleen kerran yllättänyt töiden määrän suhteen, ja pari yllättävää käännettä on tuonut jännitysmomentteja omaan elämään jälleen kerran. Kun apukäsiä jää pois, työt kasautuvat itselle. Mutta toivottavasti tällä kertaa olen oppinut viime kerrasta, tai ainakin olen tuntosarvet hyvin pystyssä ja tunnustelen omaa kehoa, tuntemuksia ja energiatasoja hyvin tarkasti.

Siinä vaiheessa kun oma ja perheen elanto on paljolti kiinni siitä, miten tiukasti duunia painetaan, sekä kuinka monta rautaa on onnistunut laittamaan tuleen, on vaikeaa luopua työnteosta tai oppia sanomaan ei. On ok tehdä silloin tällöin tiukempia rutistuksia, mutta tällöin on asioita jotka täytyy ottaa huomioon, jottei kynttilä pala molemmista päistä loppuun.

YLIRASITUS JA VUOSI SEN JÄLKEEN
Kirjoitin viime kesän korvilla ylirasitustilastani muutamaan otteeseen:

Kun ylirasitus yllättää

Diagnoosina ylirasitus – Miten eteenpäin?

Lyhyesti tiivistettynä töitä tuli tehtyä liikaa, tuli nukuttua liian vähän, fyysisesti ja henkisesti rankka treenikuvaussessio Thaimaassa väsytti ja kesäkuussa alkoi jalka painamaan sen verran, että oli pysähdyttävä. Kävin myös urheilulääkärin juttusilla, joka olisi määrännyt minut liikkumiskieltoon heti, mutta omat bootcampit oli hoidettava loppuun asti.

Kun kesäkuun puolessa välissä bootcampit loppuivat, huokasin ja annoin keholleni lepoa. Lääkäri määräsi liikuntakiellon koko kesäksi, mikä itsessään tuntui kurjalta ja pelottavalta, mutta niillä mentiin. Toki olin aktiivinen arjessa, kävin koirien kanssa kävelyllä ja kyllähän sitä tuli tehtyä aina jotain pientä siellä täällä. Mutta aktiiviset treenit olivat poissa pelistä koko kesän.

Minulla todettiin myös anemiaa ja aloin syömään lisärautaa tabletteina.

PIENIN ASKELIN ETEENPÄIN

Elokuussa aloin pikku hiljaa taas liikkumaan, nostamaan treenitehoja hiljakseen. Tiedän kehoni ja historiani, joten en halunnut hutkia ja ottaa takapakkia. Loppukesästä tapahtuvat asuntokaupat ja muutto vei paljon energiaa, ja valitettavasti pelkkä löhölomailu jäi vain haaveeksi. Omassa ammatissa totaaliloma voi olla muutenkin haastavaa toteuttaa, kun työkenttiä on niin monta.

Muutto pois keskustasta enemmän luonnon helmaan oli kuitenkin parasta mitä olisi voinut tapahtua. Näin jälkikäteen huomaa, miten keskustan hektisyys ja vilinä oli hiljalleen nakertanut sisältä, siellä ei päässyt hetkeksikään rauhoittumaan. Satunnaiste mökkiviikonloput olivat olleet pitkään arjen pelastus, mutta loppukesästä ympärille saatu luonto toi pelastuksen arkeenkin.

Otin tavaksi vähintään kerran päivässä lähteä koirien kanssa metsälenkille, rauhoittumaan, hengittämään ja vain olemaan omien ajatuksieni kanssa. Tunsin, miten luovuus ja mielenrauha valtasi aina ulkoilun jälkeen ja töitä jaksoi tehdä ihan eri tavalla.

YLIRASITUS JA VUOSI SEN JÄLKEEN

YLIRASITUS VEI TREENIMOTIVAATION

Treenien suhteen otin koko syksyn ja alkutalven iisisti, silloin tällöin innostuin treenaamaan enemmän, mutta silti oma jaksaminen pelotti. Myös treenimotivaatio oli kadoksissa. Pidin kuitenkin itseni aktiivisena, kävin kävelyllä, vedin bootcampeja ja treenailin kotona kerran pari viikossa.

Vuoden alussa löysin taas treenikipinän ja tunsin, että energiaa treenaamiseen oli. Jossain välissä tunsin kuitenkin taas väsyneeni, ja tällä kertaa kaverin vinkkaamana marssinkin asiaan perehtyneeln lääkärin juttusille. Jo marraskuussa oli käynyt ilmi, ettei rautakuuri ollut tehonnut, sillä rauta-arvot olivat alempana kuin kesäkuussa ylirasitusdiagnoosin aikaan.

Koska ferritiiniarvot olivat sen verran matalat, erikoislääkäri jolle maaliskuussa hakeuduin, määräsi minut rautainfuusioon, eli rautaa pumpattiin suoraan suoneen. Pian infuusion jälkeen jouduin peräänajetuksi liikenteessä, jonka seurauksena alaselkäni venähti ja jouduin syömään useamman viikon erilaisia kipulääkkeitä, jotka itsessään väsyttivät.

Nyt vihdoin, kun selkä ei ole enää vaivannut ja olen päässyt treenaamaan kunnolla, voin kertoa rautainfuusion tehostaneen ainakin palautumista. Yleisestikin energiaa on enemmän, vaikka toki välillä väsyttää. Mutta tiedän tämän johtuvan enemmänkin liiallisesta kuormituksesta, kun työkuorma nousi jälleen hieman liian korkealle vajaa kuukausi sitten apukäsien jäädessä vähemmälle.

Odotan, että parin viikon päästä toivottavasti helpottaa, ja kesälle aion suunnitella pari pientä irtiottoa töistä.

No mitä sitten olen oppinut tai mitä voisin sanoa näin varoittavana sanana?

  • jos tiedät, että edessä on kova työrupeama, karsi kaikesta muusta: karsi sosiaaliset menot, laske treeni-intensiteettiä, vältä konflikteja
  • panosta säännölliseen ja terveelliseen ruokavalioon: kun saat tasaisesti energiaa, ravinnonpuutteesta ei tule yksi stressori lisää. Juo riittävästi vettä, huolehdi riittävästi hiilihydraatin, proteiinin ja hyvien rasvojen saannista. Aivot tarvitsevat sekä hiilihydraattia että rasvoja toimiakseen, pelkällä proteiinilla ei pitkälle pötkitä
  • ota edes lyhyitä hengitysharjoituksia arkeen, jo 5 minuuttiakin riittää
  • pyri liikkumaan luonnossa joka päivä edes hetki
  • älä kuormita hermostoasi tai kehoasi alkoholilla, se on melkein pahinta mitä voit itsellesi tehdä. Vaikka ottaisin muutaman iltahömpsyn, se vaikuttaa oleellisesti unenlaatuun ja palautumiseen
  • jos mahdollista, delegoi tehtäviä. Palkkaa apulaisia, pyydä perheenjäseniltä apua tai edes ymmärrystä tilanteeseen
  • unohda ylisuorittaminen. Joskus on parempi tehdä sinne päin kuin viilata pilkkua tappiin asti. Likaiset tiskit voivat odottaa huomiseen, tai suursiivous ei ole oleellinen juttu ison työprojektin keskellä
  • panosta omaan aikaan ja hyvinvointiin, lähde lomalle, picnikille tai vaikkapa leffaan. Pystyt pitämään paljon tehokkaammin paketin kasassa ja huolta muiden hyvinvoinnista, kun olet itse virkeä ja energinen
  • ota lisäravinteet käyttöön, mikäli tuntuu ettet saa ravinnosta kaikkea tarvitsemaasi

Tänä keväänä sattui myös yksi asia, joka herätti taas elämän haurauteen ja siihen, ettei koskaan tiedä mitä seuraavana päivänä voi tapahtua. Pyrin itse tekemään arjessa sellaisia asioita, joista itse nautin, ja jätän kaiken muun mahdollimman vähälle. Elämä ei tietystikään ole pelkkää ruusuilla tanssimista tai aina ei voi valita mielekkäimpiä juttuja, mutta aina voi yrittää ja priorisoida.

PANOSTA OMAAN HYVINVOINTIIN

Itse pyrin sisällyttämään arkeen niitä pieniä asioita, joista tulen hyvälle mielelle. Oli se sitten kahvitauko auringossa tai pitkä kävelylenkki kesken työpäivän. Tai viikonloppuloma tyttöjen tai puolison kanssa.

Ensi syksynä lähdemme muuten minun vetämälle hyvinvointi- ja treenilomalle Portugaliin 14.-17.9.2018, jossa treenataan, huolletaan kehoa, puhutaan hyvinvoinnista ja myös riittävästä palautumisesta ja levosta ruuhkavuosien keskellä. Tästä viikonlopusta tulee ikimuistoinen! Ihanaa päästä viettämään aikaa samanhenkisen porukan kanssa, ottamaan pieni arjen pakomatka syyskelien painaessa päälle.

Jos tämä matka kiinnostaa sinua, pääset lukemaan lisää täältä ja täältä. Ennakkovaraajan etu on voimassa vielä torstaihin saakka.

Ihanan aurinkoista viikkoa, pidäthän huoli terveydestäsi ja jaksamisesta kiireen keskellä <3

Nana-Heikkila

 

 

 

YLIRASITUS JA VUOSI SEN JÄLKEEN

YLIRASITUS JA VUOSI SEN JÄLKEEN