Kauneus ja terveys. I Love Me messut. Hyvinvointia, fitnessiä, itsestään huolta pitämistä. Mitä se sitten oikein pitää sisällään? Mitä kaikkea voidaan kutsua hyvinvoinnin nimissä tehdyksi? On hiustenpidennyksiä, ripsien pidennyksiä, erilaisia täytehoitoja kuten botoxia ja hyaluronihappo-piikkejä huuliin. On kemiallista kuorintaa, rintaimplantteja sekä suosiotaan kasvattavia pakaraimplantteja (!!!)…..

Itse olen 33-vuotias nainen, jokseenkin omilla jaloillaan tukevasti maassa seisova, tietysti omilla epävarmuuksilla varustettu yksilö. Olen ehtinyt tehdä elämässäni jo paljon, kouluttautunut muutamaankin eri ammattiin, sekä olen ollut arvostetussa asemassa työelämässä monta vuotta, ja nykyään elätän itseni yrittäjänä. Eli yleisten normien mukaan siis ihan fiksu ja tosissaan otettava tyyppi. Silti on asioita, joita mietin, ja ulkonäkö on yksi näistä.

Salaisuus pinnan alla

Kerron teille salaisuuden. Vain muutama läheinen ystävä tietää tämän, edes äitini ei ole asiasta tietoinen. 3,5 vuotta sitten, ennen ensimmäisiä (ja viimeisiä) bikini fitness kisojani, kävin ottamassa huuliini hyaluronihappoa. Huuleni turposivat kuin kumiankalla, ja ensimmäinen päivä meni paniikissa siitä, tulenko näyttämään seuraavat 6 kuukautta (aineen kesto) Johanna Tukiaiselta! Ja voin kertoa, että paniikissa oltiin… Töissä kerroin, että olen saanut allergisen reaktion (uskoi ken tahtoi). Silloin vannoin, ettei ikinä enää.

Silti silloin tällöin olen asiaa miettinyt, kun kauniita ja täyteläisiä huulia näkee yhä enenemässä määrin, ja nimenomaan siis keinotekoisesti tehtyjä. Mutta kuitenkin kauniita ja hillittyjä. Pitäisikö minunkin?

Ulkonäköpaineiden ristitulessa

Ulkonäköpaineet & kauneusklinikat

Viikonloppuna messuilla kävelin sattumalta erään kauneusklinikan ständin ohi, jossa kävin sitten kyselemässä asiasta. Kysyin, kuinka arkipäivää erilaiset täytehoidot ovat, kuten huulten täyttö tai esimerkiksi Sibelius-rypyn täyttö. Kuulemma erittäin yleistyvää ja yhä nuoremmat turvautuvat näihin hoitoihin. Kerroin, että taistelen itseni ja oman arvomaailmani kanssa asiasta, ja mietin millaista esimerkkiä haluan itse näyttää. Onko ok parannella ja tuunata itseään? Tämä on tietysti asia josta jokainen vastaa itse, kukaan toinen tai ulkopuolinen ei voi määrittää toisen arvoja, vaikka mieli tekisikin yrittää.

Sain vastaukseksi, että omasta hyvinvoinnista välittäminen on täysin luonnollista, ja kerran kaksi vuodessa tällaiset hoidot ovat täysin normaaleja. Sen voi laskea normaaliksi kauneudenhoidoksi. Kolmen kuukauden välein huulten piikittäminen ei ole enää järkevää, ja hoitolan edustaja sanoikin, että usein varsinkin nuoret sokaistuvat ja homma lähtee lapasesta. Tiedämme varmasti jokainen muutaman botoxi-barbien tai täytetyn kumiankan, ja se on mielestäni kaukana kauniista.

Kuitenkin kun asiaa tarkemmin ajattelen, päädyn siihen tulokseen, etten halua ainakaan tässä vaiheessa piikkeihin turvautua. Elämässä on vaikka kuinka paljon asioita, joita olisi kiva saada, mutta järjellä ajateltuna ei ehkä kuitenkaan. Vaikka näen ympärilläni niitä täyteläisiä huulia, voin tyytyä niitä ihastelemaan. “Tyydyn” itse korostamaan piirteitäni meikillä aina tarvittaessa.

Mietin vain sitä, jos ikäiseni nuorehko nainen (en enää tiedä millä nimellä meitä kolmekymppisiä pitää kutsua :D) miettii tällaisia ulkonäköasioita, niin minkälaisia ulkonäköpaineita parikymppinen tai vielä nuorempi tyttö joutuu kokemaan? Kirjoittelinkin viikonloppuna messupostauksen meikeistä ja siitä, miten aikaisemmin pidetyt kuvaus- tai juhlameikit ovat nykyään arkimeikkejä, ja niin nuoret tietävät miten ja millä korostuksilla ja varjostuksilla saadaan kasvojen piirteitä piilotettua ja korostettua.

Ulkonäköpaineet

Mikä on luonnollista ja mikä ei?

Sitä mitä pidetään aitona tai luonnottomana riippuu hyvin paljon ihmisestä. Joku ei halua käyttää meikkiä ollenkaan, joku tuomitsee ripsienpidennykset. Itselläni on vaihdellen hiustenpidennykset, välillä on, välillä ei. Helpottaa paljon kuvauksissa ja hiustenlaitossa. Olen saanut hiuslisäkkeet sponsorointina, ja tuttuni laittaa ne minulle edullisemmin. Joten rahallisesti en joudu näihin paljoa panostamaan. Minulla on myös maltilliset ripsienpidennykset, jotka taas helpottavat elämääni huomattavasti. Joidenkin mielestä nekin ovat liikaa. Itse en koe näin. Olen kirjoittanut myös aikaisemmin silikoneistani, jotka olen hankkinut 8 vuotta sitten, ja kertonut nimenomaan sen, että syy näille on löytynyt korvieni välistä ja omista epävarmuuksista, ja kehottanut ihmisiä tarkkaan miettimään tiettyjä asioita ennen kuin veitsen alle lähtee.

Onko kaiken tämän jälkeen tekopyhää miettiä omia arvoja ja näkemyksiä täyteaineista? Kenties jonkun mielestä. Itse koen olevani eri ihminen kuin esimerkiksi 8 vuotta sitten, ja nyt miettisin kyllä rintaimplantteja uudemman kerran, ja nimenomaan siitä vinkkelistä minkälaista esimerkkiä näytän esimerkiksi kummitytölleni. Kävipä myös mielessä, että millainen näky mahdan olla 80 vuotiaana mummona tissit tanassa, mutta surullista tai ei, en varmasti ole ainoa.

Mieluusti kuulisin ajatuksia mitä nämä yleistyvät kauneusrutiinit ja kauneusihanteet muutenkin sinussa herättää? Oletko itse miettinyt kauneusleikkauksia, täyteaineita tai vaikkapa ripsienpidennyksiä? Miten itse arvotat nämä, onko sellaiset toimenpiteet ok jotka saadaan myös helposti pois kuten ripset tai hiustenpidennykset? Mihin sinä itse vedät rajan?

Nana Heikkilä

 

 

Kuvat: Pieni Pala Unelmaa By Pinja Bruun

Ulkonakopaineet

Tallenna

Tallenna

Tallenna