Tag

henkinen hyvinvointi

Muutostarina
2

47-vuotiaan Mian upea muutostarina – olen nyt vahvempi niin henkisesti kuin fyysisesti

Hyvinvointi, laihdutus, Lifestyle, Ruokavalio, Treeni, Yleinen

Upean muutostarinan takana on 47-vuotias Mia, joka reilu 2 vuotta sitten kyllästyi omaan huonoon oloonsa, sekä myös 1-tyypin diabeetikkona pelkäsi lääkeuhkaa kolesteroli- ja veranpainelääkityksistä.

Nyt Mia on tehnyt ällistyttävän muutoksen niin fyysisesti kuin henkisesti, ja kertookin, että nykyään hän on onnellisempi, hyvinvoivempi, energisempi ja hän on löytänyt itseluottamuksensa. Kyse ei ole siis vain pintapuolisista muutoksista, vaan oikeasti sisäistetyistä asioista, itsensä oppimisesta ja mikä tärkeintä, itsensä hyväksymisestä. Tällaista kokonaisvaltaista muutostarinaa on ollut upeaa päästä seuraamaan ja toki myös vaikuttamaan siihen, ja tällaisia tarinoita on myös mieletöntä päästä jakamaan muille motivaation lähteeksi.

0

Fitneksestä vieraantunut

bikini fitness, Elämä, Hyvinvointi, laihdutus, Ruokavalio, Treeni, Yleinen

Kokonaisvaltainen hyvinvointi. Terveellisyys. Fit. Fitness. Henkinen hyvinvointi. Isoja sanoja, joista jokaisesta tulee varmasti erilaiset mielikuvat mieleen henkilöstä riippuen.

Itse puhun paljon kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, mutta mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Onko se vaan sanahelinää, eräänlainen muotisana, joka on helppo lausua, mutta käytännössä vaikeampi toteuttaa?

0

Joskus on ihan ok myöntää oma heikkous

Hyvinvointi, Kehonhuolto, laihdutus, Treeni, Yleinen

Viimeisen muutaman viikon aikana olen kohdannut tilanteita, joissa on konkretisoitunut ihmisten voimavarojen ehtyminen, avun tarve ja avuntarpeen myöntäminen itselleen. Tänä päivänä elämme yhteiskunnassa, jossa suorittaminen, täydellisyys, kovenevat odotukset niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässä ovat keskiössä, ja ihmispoloiset uupuvat kaiken paineen alla. Moni yrittää sitkeästi puskea eteenpäin, vaikkei voimia enää olisikaan, ja suomalaiseen mentaliteettiin kuuluen avunpyynnöt koetaan heikkouden merkkinä. ”Kyllä minä pärjään” -asenteella läpi tuulen ja tuiskun. Joskus myös ne hätähuudot hukkuvat kaiken kohinan keskellä, ja apua tarvitseva jää ilman tukea ja apua, kun kukaan ei ehdi pysähtyä kuulemaan.

8595c40c840c6cb04f2448a7079d5246

Ihminen on siinä mielessä jännä kokonaisuus, että joskus psyykkinen puoli pystyy venymään äärimmilleen, fyysisen puolen antaessa jo periksi, ja ilmoittamalla erilaisin hätäviestein että jarruta hyvä ihminen, en jaksa enää! Mikä on se voima, joka meitä ajaa tällöin eteenpäin? Ainakin tahdonvoima. Kun on päättänyt, että perkele minähän teen tämän, minä saan tämän työprojektin hoidettua kunnialla loppuun asti, tai minähän hitto vie kiipeän sinne kisalavalle, vaikkei oikeasti paukut riittäisi, ja kroppa sekä mieli kaipaisi lepoa. Ei äärimmilleen vietyä suoritusta, josta pahimmassa tapauksessa palautuminen voi viedä kuukausia tai jopa vuosia, jos oikein vetää itsensä finaaliin.

no-pain-no-gain

Viime viikon yritysluennollani puhuimme paljon kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tekijöistä, ja päästyämme henkisen hyvinvoinnin puolelle, aihe herätti paljon keskustelua. Puhuimme paljon stressistä, stressiä aiheuttavista tekijöistä, sekä myös siitä, mitä tehdä kun oikeasti tuntuu ettei jaksa, tai pinnaa kiristää niin paljon että pää halkeaa? Kenelle voimme asiasta puhua? Saanko kaataa ämpärin puolisoni päälle, tai voinko tilittää omaa pahaa oloani työkaverille? Vai pitäisikö minun mennä työterveyslääkärille, ja kertoa hänelle omasta pahasta olostani?

stressihassu

Kaikki vaihtoehdot ovat hyviä. Puhua pitäisi sellaiselle ihmiselle johon voit luottaa, tai jolle uskallat avata syvemmätkin haavat. Mutta ehkä kaikista tärkeintä on tapa, jolla keskustelun käy. Tarkoitus ei ole kaataa saavillista paskaa toisen niskaan, vaan pikemminkin olisi hyvä aloittaa asian käsittely ihan vain myöntämällä, että ”hei, nyt minusta tuntuu etten jaksa, ja tarvitsen apuasi. Olisiko sinulla hetki aikaa kuunnella, mielelläni kuulisin neuvojasi, miten tilanne kannattaisi sinun mielestäsi hoitaa”. Tai sitten vain kertoa, että tarvitsee kuuntelijaa. Tai halaajaa. Tai mitä tahansa se sitten onkaan. Moni äksyilee kotona tai työpaikalla omaa huonoa oloaan, mutta sen sijaan olisi ihan ok myöntää, että tänään vituttaa/väsyttää/ahdistaa/surettaa, jolloin muut osaisi ottaa asian huomioon, ja kenties tarjota tukeaan, sen sijaan että kireys leviäisi muihinkin. Yhdessä olemme vahvempia, ja ongelman ääneen myöntäminen voikin itseasiassa jo kadottaa sen suuruuden tai merkityksen.

please-listen-to-me

Viikonlopun Functionality ohjaajakoulutuksessa kävimme myös näitä asioita läpi, ja oli samalla helpottavaa, mutta myös huolestuttavaa huomata, miten niin moni liikunta- ja hyvinvointialan ammattilainen on aivan puhki. Annamme omaa energiaamme asiakkaillemme ja ympäristöllemme päivät pitkät, mutta illalla kotisohvalle päästyä, takki tyhjänä mietimme, kuka antaisi meille energiaa? Joillakin on puoliso, perhe, lapset… Jotka voivat olla energian viejiä, mutta myös voimaannuttavia osapuolia. Toisilla ei välttämättä ole ketään, kenen kanssa voisi käydä läpi päivän tapahtumia, ja ladata akkujaan. On vain tyhjä tila, johon jää lillumaan, kun ei muuhunkaan ole energiaa.

10404220_10152988009158924_4979454087269023406_n-1

Tämä koskee tottakai muitakin aloja, mutta juteltuani monen alalla toimivan yrittäjän kanssa, ongelma on valitettavan yleinen keskuudessamme. Tiedetään kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta jotenkin siihen ei ole aikaa. Mukamas. Pitäisi levätä enemmän. Pyhitä lepopäivä. Älä kuormita elimistöäsi ja mieltäsi liikaa. Syö hyvin. Liiku. Puhu. Hengitä. Rauhoitu. Elektroniikkalaitteet pois 1-2 h ennen nukkumaanmenoa. Etsi balanssi. Priorisoi. Anna aikaa itsellesi. Lista on pitkä. Mutta ehkä taas se olennaisin osa on ongelmien tiedostaminen. Ja kun ne tiedostaa, on asioita helpompi lähteä työstämään. Niistä on helpompi puhua. Ja kun näemme, ettemme olekaan yksin samojen ongelmien parissa, se rohkaisee avaamaaan suun, ja nostamaan kissan pöydälle. Meidän ohjaajien täytyisi pitää vastaavanlaisia terapiaistuntoja useammin, jolloin voisimme rauhassa puhua asioista, kenties sparrata keskenämme haastavan asiakasprojektin herättämistä kysymyksistä, tai sitten ihan vaan olla ja jakaa omia tunteita ja murheita. Kuvittelisin, että monen olisi helpompi hengittää taas tämän jälkeen.

I-Think-I-Need-A-Hug-Inspirational-Life-Quotes

On ihan ok myöntää oma heikkous, ja pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. Oli se sitten kuuntelijaa, halausta, apua arjessa, apua töissä. Siirretään egomme syrjään ja unohdetaan kaikki se, mitä meiltä odotetaan. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että itsellä on hyvä olla, niin sydämessä kuin kropassa, jolloin pystymme myös paremmin välittämään tätä hyvää oloa ympäristöömme.

Joten pysähdy hetkeksi, ja mieti miten sinä voit? Oikeasti. Mitä sinulle kuuluu?

Aurinkoa 🙂

Nana

0

Tavoitteiden asettaminen omia voimavarojaan kuunnellen

Hyvinvointi, Kaunes, NanaFit, Yleinen

Vuosi on vaihtunut, ja tavoitteet on asetettu uudelle vuodelle. Vai onko? Mitä jos tavoitteiden asettaminen nostaakin tuskan hien otsalle, ja tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta? Tottahan toki lupauksia ja tavoitteita on helppo kirjoittaa paperille, mutta kuinka moni oikeasti sitoutuu niihin, tai pyrkii oikeasti toteuttamaan lupaamiaan asioita?

Välillä tuntuu, että elämä on yhtä suorittamista. Kun pääset maaliin jossain itsellesi tärkeässä asiassa, pitäisi seuraava tavoite olla jo valmiina, jokin asia, mitä pitäisi lähteä suorittamaan ja tavoittelemaan. Tässä suorittamisen tuulitunnelissa unohdamme helposti nauttia matkasta, ja elämä täyttyy pelkistä haasteista, uusien asioiden tavoittelusta ja laput silmillä tai hullun kiilto silmissä kulkemisesta määränpäähän, no matter what. Ja kun maaliin päästään, tuleekin tunne, että tässäkö se nyt sitten oli?

_I2A0450-2014-KRS

Mitä jos vaan oltaisiin hetki?

Tiedän itse olevani oiva esimerkki tällaisesta oman elämänsä suorittajasta, joka saa jollain kierolla tapaa aina kiksit siitä, kun jokin haaste tai ongelma on selätetty. Välillä tulee tuhlattua aivan liikaa omia voimavaroja sellaisiin asioihin, joita ei ole edes tarkoitettu ratkaistavaksi, ainakaan itse. ”Kuljen läpi harmaan kiven” mentaliteetilla pystyy raivaamaan kaikki esteet tieltään, mutta mitä jos ne esteet on joskus ihan tarkoituksella edessä, estämässä sinua kulkemasta väärään suuntaan? Tällöin olisi hyvä pysähtyä hetkeksi, miettiä mitkä syyt sinua ajaa kohti tätä tavoitetta, ja sitä, että ehkäpä esteen vierestä meneekin polku, jota pitkin pääsetkin helpommin vieläkin parempaan lopputulokseen. Tottahan toki esteen erottaminen ”tekosyystä” on vaikeaa, mutta  kun asiaa pysähtyy edes hetkeksi miettimään, sen varmuuden totuudesta yleensä saa.

_I2A0538-2014-KRS-2

Rauhoitu, hengähdä hetkeksi, ajattele omia voimavarojasi

Olen itse miettinyt omia tavoitteitani uudelle vuodelle, ja niitä löytyisi vaikka millä mitalla. Mutta tiedän, ettei minulla ole yksinkertaisesti resursseja eikä voimavaroja toteuttaa näitä kaikkia, tai välttämättä edes osaa, joten ketä ne hyödyttää, jos listaan ne paperille? Huonoimmassa tapauksessa ne aiheuttavat vain mielipahaa ja lisästressiä, kun vielä kesäkuussakaan asioille ei ole tehty mitään.

kuva-24

Pitkän pähkäilyn jälkeen olen löytänyt itselleni tavoitteet, joita oikeasti pyrin toteuttamaan parhaani mukaan, mutta joista yritän olla ottamatta myös turhaa stressiä. Tavoitteeni eivät  ole mitattavissa konkreettisesti, mutta pystyn kyllä itse huomaamaan, olenko onnistunut näitä toteuttamaan:

Ole itsellesi armollinen ja hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet

Anna itsellesi aikaa, ja kunnioita omaa hyvinvointiasi

Muista pyhittää lepopäivä

Nautinto on itse matka, ei se päämäärä

Muista levätä

Muista levätä

Tavoitteeni voivat näyttää ulospäin joltain hulikukkerin hihhuloinnilta, mutta näiden lauseiden sisään mahtuu paljon ajatuksia, toiveita, kipeitä asioita sekä toivoa paremmasta. Ne eivät tarkoita sitä, että olisin tyytymätön tällä hetkellä omaan elämääni, vaan sitä, etten ole ehkä tällä hetkellä tyytyväinen tapaani elää, koska se perustuu liikaan suorittamiseen. Tiedän, ettei muutokset tapahdu helposti, ja asioita joutuu työstämään tosissaan, varsinkin kun tehtävät muutokset ovat pääasiassa henkisiä. Mutta yleensäkään mitään elämässä ei saada helpolla, vaan asioiden eteen täytyy tehdä töitä. Ei harmaat irvessä, vaan jokaisesta askeleesta nauttien 😉

Peace and Love <3

_I2A0438-2014-KRS

Ihanaa uutta vuotta, muistetaan kuunnella itseä <3

Nana

Kuvat Valokuvauspalvelu Ylivalotus, Kirsi Roos

0

Epävarmasta tytöstä omia unelmiaan tavoittelevaksi itsevarmaksi naiseksi

bikini fitness, Hyvinvointi, Kaunes, NanaFit, Ruokavalio, Treeni, Yleinen

Muutama lukija on kysellyt matkastani tähän pisteeseen, kuka olen ja miksi olen tässä, joten päätin nyt taas avata itseäni ja tarinaani teille uudemmille lukijoille 🙂 Olen aloittanut bloggaamisen elokuussa 2012 Blogspotissa, ja kesällä 2013 siirryin ensimmäisten bloggaajien joukossa tänne FitFashioniin. Olen muutaman kerran aikaisemmin tehnyt postauksen itsestäni, kuka olen jne. Keväällä 2013 olen kirjoittanut henkilökohtaisemman postauksen itsestäni (”Matka minuksi”), siinä avaan itseäni ja tarinaani tarkemmin. Tuosta tekstistä on kuitenkin aikaa jo 1,5 vuotta, paljon on tapahtunut, joten on varmasti aika raottaa itseäni uudemman kerran 🙂 Etukäteen jo varoitus, että tekstistä tulee pitkä, ja kuvia on paljon 😉 Keskityn enemmänkin henkiseen puoleen, mutta lukijoiden pyynnöstä laitan mukaan myös muutamat kuvat fyysisestä kehityksestäni.

kuva 1

If your dreams don’t scare you, they are not big enough, kuva Clamos, kuvaaja Anniina Salminen-Carrera

Matka tähän pisteeseen on ollut hyvin tapahtumarikas, täynnä ylä- ja alamäkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta suurin muutos elämässä, tai oikeastaan minussa, on tapahtunut viimeisen kahden kolmen vuoden aikana. Joidenkin on ehkä vaikea uskoa, mutta vielä 3-4 vuotta sitten olin hyvinkin epävarma itsestäni, peilasin omaa arvoa muista, ja mietin aivan liikaa mitä muut minusta ajattelevat. Annoin ulkopuolisten vaikuttaa itseeni, minäkuvaani ja toimintaani. Olin sisäisesti rikki. Itsetuntoni oli matalalla, epäonnistuneet miesvalinnat suurelta osin vaikuttivat tähän. Annoin helposti ihmisten kohdella minua kuin kynnysmattoa. Olin takertuvainen ja äärimmäisen mustasukkainen, ihan vain sen takia, että olin niin pirun epävarma itsestäni. Se oikeasti pitää paikkaansa, kun sanotaan, että jos et itse rakasta itseäsi, et voi odottaa muidenkaan tekevän niin. Sama pätee kunnioitukseen.

En lähde kuitenkaan avaamaan vanhoja ihmissuhdeasioita sen enempää, vaan haluan painottaa tekstissäni niitä seikkoja, joiden avulla olen päässyt tähän pisteeseen. Haluan kertoa siitä henkisestä matkasta itseeni, joka on mahdollistanut tämän muutoksen. Sen, mikä on saanut itseni tajuamaan, että hei, mä olenkin aika ok 😉

kuva 2

syksy 2014, kuva Clamos, kuvaaja Anniina Salminen-Carrera

Kolmisen vuotta sitten olin elämässäni sellaisessa tilanteessa, että halusin siihen jotain muutoksia. Olin parisuhteessa, mutta havahduin siihen, että toinen osapuoli tarvitsikin ehkä vähän tilaa minusta ja meistä, tai oli epävarma siitä, että pärjäänkö omilla jaloillani, olenko tarpeeksi itsenäinen siihen. Se herätti ja pisti ajattelemaan ja ymmärsin, että olin koko ajan elänyt toisten ehdoilla, eikä minulla ollut oikeastaan harmainta aavistustakaan siitä kuka olen ja mitä MINÄ oikeasti haluan. Se oli sellainen ”breaking point”, josta matka itseeni alkoi. Suoritin työn ohella markkinointiviestinnän ammattitutkinnon, josta sain uutta intoa työhöni, ja ennen kaikkea sain sitä kautta myös lisää itseluottamusta ammatillisesti, ja onnistuneet työprojektit toivat lisää varmuutta kaikkeen toimintaani. Samalla aloin taas urheilemaan, kahlasin eri liikuntablogeja läpi, ahmin kirjallisuutta liikunnasta ja hyvinvoinnista, joista sain lisää motivaatiota myös omiin treeneihin.  Toisin sanoen, minua puri oikein iso ja lihava liikuntakärpänen 😉 Lopetin tupakanpolton, korkki meni melkein kokonaan kiinni, ja muutenkin aloin kiinnittämään huomiota enemmän ruokailuun ja hyvinvoinnin eri osa-alueisiin.

225224_21311001838_398_n

Pori Jazzeilla viihteilemässä, taisi olla vuosi 2008

Kuvakooste 1 vuosi 2 copy

Muutokset kropassani 2011 -> 2012

Mökkilukemista alkuinnostuksen aikaan

Mökkilukemista alkuinnostuksen aikaan

2 vuotta sitten tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin, jotka tukivat hyvinvointitavoitteitani, ja joiden kanssa koin myös ensimmäiset fitness-kisani kesällä 2013 Roomassa. 2 vuotta sitten aloin kirjoittamaan myös tätä blogia, joka toimi minulle aluksi ikään kuin päiväkirjana, jossa halusin kuitenkin jakaa muillekin tuntemuksiani, ja minun vinkkejä liikuntaan ja hyvinvointiin. Oli ihana huomata, miten onnistuinkin motivoimaan ja tsemppaamaan lukijoita omalla esimerkilläni, se oli ihan huikeeta! Ja sitä se on vieläkin. Ei ole mitään parempaa, kuin saada lukijalta tai asiakkaalta viestiä, että minä olen toiminnallani tai sanoillani onnistunut piristämään/tsemppaamaan/tukemaan/auttamaan jollain tapaa <3

Samaan aikaan, loppuvuodesta 2012 menin Trainer Labin Basic kurssille, joka oli kahden viikonlopun mittainen kurssi liikunnasta ja hyvinvoinnista. Muistan vielä kirkkaasti, kuinka jännittynyt kurssilla olin, mutta kuitenkin niin innoissani, etten penkilläni meinannut pysyä 😀 Ja siitä se kaikki sitten lähti. Keväällä 2013 suoritin töiden ohella Trainer Labin Gym Trainer -lisenssin, valmistauduin ensimmäisiin Bikini Fitness kisoihin ja aloin valmentamaan asiakkaita. Kaiken tämän keskellä tein paljon tutkimustyötä itseni kanssa, kuulostelin miltä mikäkin tuntui, mitä ITSE olen näistä asioista mieltä, ja minkä takia teen mitä teen. Tällä matkalla olin kuitenkin ajautunut kauemmas ja kauemmas parisuhteeni toisesta osapuolesta, ja keväällä 2013 suhteemme loppui. Vuoden aikana tuli siis selväksi, että pystyn seisomaan omilla jaloillani, enkä olekaan toisesta riippuvainen. Olin löytänyt itseni, mutta samalla kasvanut erilleen suhteen toisesta osapuolesta.

pickyourselfup

Olen siis konkreettisesti oppinut elämässä sen, että ihmisellä pitää olla oma tila, omat juttunsa, ja niille pitää antaa aikaa. Omien jalkojen tulee kantaa, jotta muut asiat luonnistuvat. Rikkinäisestä ihmisestä ei saa ehjää keinotekoisesti tekemällä, kukaan toinen ei voi toista korjata. Se kaikki pitää lähteä itsestä. Eheää parisuhdetta on vaikeaa rakentaa rikkinäiselle alustalle. Jokaisessa meissä on varmasti särönsä ja lommonsa, se on selvää, mutta tarkoitan tällä rikkinäisyydellä sellaisia käsittelemättömiä asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen ihmisen toimintaan. Asioiden käsittely on varmasti kipeää ja se vie aikaa, mutta kun työ on tehty, takaan sen, että jo pelkästään hengittäminen on niin paljon helpompaa, että se on sen arvoista 🙂

you-have-to-love-yourself-before-you-can-expect-anyone-else-to-love-you

Syksyllä 2013 kouluttauduin vielä personal traineriksi töitteni ohella, samaan aikaan tein ohjauksia, päiväduuniani sekä kirjoitin blogiani. Mitä pidemmälle syksyyn päästiin, sen väsyneempi olin. Olin aivan totaalisen katksi. Pinnaa kiristi, aamulla ei olisi jaksanut nousta sängystä ylös, treenaamiseen ei ollut energiaa. Otin 2 viikon pakkoloman joulun aikaan, ja lähdin löhölomalle Kuubaan. Loma ei kuitenkaan auttanut, ja lomalta palattuani, muutaman lääkärikäynnin jälkeen sainkin kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkityksen, joka auttoi todella nopeasti. Vähensin myös ohjauksia, ja blogini päivittäminenkin oli jäänyt myös vähäisemmälle jo vuoden vaihteessa. Lopputalvesta aloin pikku hiljaa saamaan energiani takaisin, ja kaikki tuntui jo helpommalta. Pystyin taas treenaamaan, en samalla intensiteetillä kuin vuosi takaperin, mutta kroppani palautui jo huomattavasti paremmin verrattuna loppuvuoteen 2013.

021

Dieetti puri, toukokuu 2013

027

Lihastakin oli hankittu

026

Pikku papu

Viime keväänä aloin myös pohtimaan omaa uraani, omia tavoitteita elämässä, miksi haluan isona. Toimin siis päivätyössäni myynti- ja markkinointipäällikkönä maahantuontiyrityksessä, jossa olin ollut töissä jo 8,5 vuotta. Viime kesä meni aikalailla miettiessä omaa työtä, miten saisin yhdistettyä kaiken osaamiseni fiksuksi ja mielekkääksi comboksi. Vuoden alussa olin perustanut jo toiminimen, jolla ohjauksia tein. Alkusyksynä oli sitten eräs viikonloppu, jonka vietin poikaystäväni kanssa mökillä, jolloin päätös yrittäjäksi lähtemisestä syntyi. Kävin vielä hakemassa henkistä tukea vanhemmiltani, ja alkuviikosta ilmoitin päätöksestäni esimiehelleni, jolle päätös tuli tietysti yllättäen. Olen aina ollut impulsiivinen tyyppi, mutta kun joku asia vahvistuu mielessäni, mennään eteenpäin rytinällä. Saatan pohtia ja märehtiä asiaa päivä- tai kuukausikaupalla, mutta kun asiat kirkastuu mielessä, sitten alkaa tapahtua 😀 Näin kävi tässäkin, irtisanouduin töistäni, sovimme että jatkan työssäni vielä 1,5 kk jotta seuraaja saadaan ajettua sisään työtehtäviini kunnolla. Minulla ei ollut minnekään kiire.

Motivaatiotauluni viime keväältä

Motivaatiotauluni viime keväältä

IMG_8427

Pohtiessa tulevaisuuden ratkaisevaa päätöstä

Nyt olen tässä pisteessä, jossa olen jättänyt kaiken turvallisen ja vakaan taakseni, ja hypännyt tuntemattomaan. Myönnän ihan rehellisesti, että pelottaa ja perkeleesti 😀 Tulee päiviä, kun epäilen päätöksiäni, epäilen omia taitoja ja kykyjä, mutta suurimman osan päivistä olen täysin luottavaisin mielin. Väsyneenä kaikki tuntuu pahemmalta ja pelottavammalta, joten viimeistään kunnollisten yöunien jälkeen kaikki näyttää aina kirkkaammalta 🙂 Henkilönä olen hyvin itsekriittinen ja perfektionisti, joten yrittäjän elämä on ehkä, krhm, ollut hieman stressaavaa 😀 Mutta uskon, että stressikin tasoittuu ajan kanssa, kun saan rakennettua tästä kaikesta hösäämisestä selkeän ja toimivan paketin. Loppupeleissä kun uskoo itseensä ja omiin taitoihinsa tarpeeksi, tekee hemmetisti töitä menestyksen eteen, pärjää ihan varmasti. Minulla on myös aivan mahtava tukiverkosto ympärilläni, joka tukee, auttaa ja kuuntelee minua ja aatoksiani. Kiitos teille <3

61589

 

Mitä sitten tänä aikana kun olen yrittäjänä ollut, eli vajaan kuukauden aikana, on sitten tapahtunut? Minut on palkattu Evo Fitness Tammistoon personal traineriksi, jossa teen ohjauksia toiminimelläni (Nanafit). Olen solminut yhteistyön GreenStreetin kanssa, vastaan heidän raakasuklaa, -kakku ja -herkkuworkshopien yritys- ja ryhmämyynnistä. Olen myös Forever Living Products tuotteiden itsenäinen jälleenmyyjä, eli parhaimmat aloe vera tuotteet löytyy siis minulta 😉 Minut löytää kohta Clamosin mainosmallilistoilta. Olen tehnyt muutamia huikeita yhteistyöprojekteja Kauneus & Terveys -lehden kanssa. Olen saanut myös uusia treeni- ja ravintopuolen asiakkaita Nanafitin alle. Eli oikeastaan aika hitosti on tapahtunut. Ai niin, ja blogini on päässyt suosituimpien listalle, vihdoin ja viimein. Joten, eiköhän kaikki järjesty parhain päin, ainakin haluan kovasti uskoa näin. Ja jos tässä keikassa tulee kuitenkin jostain syystä turpaan, pyyhitään veri poskelta ja noustaan ylös, yhtä kokemusta rikkaampana. Eipähän tarvitse jossitella sitten tulevaisuudessa, vaan kortti on katsottu ja sitten mietitään mitä seuraavaksi 😉

Leuanvetoprojekti Kauneus & Terveys -lehden kanssa

Leuanvetoprojekti Kauneus & Terveys -lehden kanssa

Believe in you, kuva Clamos, kuvaaja Anniina Salminen-Carrera

Believe in yourself, kuva Clamos, kuvaaja Anniina Salminen-Carrera

Mitään asiaa elämässäni en varsinaisesti kadu, vaan kaikki tekoni ja tapahtuneet asiat ovat muokanneet minusta tällaisen joka olen tänä päivänä. Kiitollisen, fiksun, empaattisen, hyväsydämisen, innokkaan, uteliaan, lojaalin, herkän ja joskus vähän höpsön nuoren naisen.

Aika näyttää ja tarina kertoo omaa tahtiaan 😉

<3 Nana <3