Tag

heikko itsetunto

Särkynyt ihminen voi rakentaa itsensä ehjäksi
6

Särkynyt ihminen voi rakentaa itsensä ehjäksi

Hyvinvointi, Lifestyle, Yleinen

”Kun ihminen oppii ettei hänen mielipiteillään ole väliä, hän murenee pala palalta ja on hyvin vietävissä kaikissa asioissa. Omilla unelmilla ja tavoitteilla voi pyyhkiä pyllyä. On uskomatonta, miten ihminen voi kadottaa oman tahtotilansa, ja ajautua muiden vietäväksi täysin. Varsinkin jos kumppani on narsisti, on ulkopuolisten hyvin vaikea ymmärtää, miten narsistin uhri ei pääse tällaisesta tuhoisasta parisuhteesta eroon.”

On monia ikäviä asioita, joita moni meistä kantaa sydämessään, mutta silti jaksaa arvostaa elämää ja iloita jokaisesta päivästä. Osa meistä lakaisee nämä pahat asiat maton alle ja haluaa unohtaa, osa meistä lamaantuu ja uhriutuu, osa meistä kenties juuri näiden asioiden takia tietää vahvuutensa ja uskaltaa kulkea kohti unelmiaan, ehkä hieman rikkinäisenä mutta sisukkaana. 

0

Epävarmasta tytöstä omia unelmiaan tavoittelevaksi itsevarmaksi naiseksi

bikini fitness, Hyvinvointi, Kaunes, NanaFit, Ruokavalio, Treeni, Yleinen

Muutama lukija on kysellyt matkastani tähän pisteeseen, kuka olen ja miksi olen tässä, joten päätin nyt taas avata itseäni ja tarinaani teille uudemmille lukijoille 🙂 Olen aloittanut bloggaamisen elokuussa 2012 Blogspotissa, ja kesällä 2013 siirryin ensimmäisten bloggaajien joukossa tänne FitFashioniin. Olen muutaman kerran aikaisemmin tehnyt postauksen itsestäni, kuka olen jne. Keväällä 2013 olen kirjoittanut henkilökohtaisemman postauksen itsestäni (”Matka minuksi”), siinä avaan itseäni ja tarinaani tarkemmin. Tuosta tekstistä on kuitenkin aikaa jo 1,5 vuotta, paljon on tapahtunut, joten on varmasti aika raottaa itseäni uudemman kerran 🙂 Etukäteen jo varoitus, että tekstistä tulee pitkä, ja kuvia on paljon 😉 Keskityn enemmänkin henkiseen puoleen, mutta lukijoiden pyynnöstä laitan mukaan myös muutamat kuvat fyysisestä kehityksestäni.

kuva 1

If your dreams don’t scare you, they are not big enough, kuva Clamos, kuvaaja Anniina Salminen-Carrera

Matka tähän pisteeseen on ollut hyvin tapahtumarikas, täynnä ylä- ja alamäkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta suurin muutos elämässä, tai oikeastaan minussa, on tapahtunut viimeisen kahden kolmen vuoden aikana. Joidenkin on ehkä vaikea uskoa, mutta vielä 3-4 vuotta sitten olin hyvinkin epävarma itsestäni, peilasin omaa arvoa muista, ja mietin aivan liikaa mitä muut minusta ajattelevat. Annoin ulkopuolisten vaikuttaa itseeni, minäkuvaani ja toimintaani. Olin sisäisesti rikki. Itsetuntoni oli matalalla, epäonnistuneet miesvalinnat suurelta osin vaikuttivat tähän. Annoin helposti ihmisten kohdella minua kuin kynnysmattoa. Olin takertuvainen ja äärimmäisen mustasukkainen, ihan vain sen takia, että olin niin pirun epävarma itsestäni. Se oikeasti pitää paikkaansa, kun sanotaan, että jos et itse rakasta itseäsi, et voi odottaa muidenkaan tekevän niin. Sama pätee kunnioitukseen.

En lähde kuitenkaan avaamaan vanhoja ihmissuhdeasioita sen enempää, vaan haluan painottaa tekstissäni niitä seikkoja, joiden avulla olen päässyt tähän pisteeseen. Haluan kertoa siitä henkisestä matkasta itseeni, joka on mahdollistanut tämän muutoksen. Sen, mikä on saanut itseni tajuamaan, että hei, mä olenkin aika ok 😉

kuva 2

syksy 2014, kuva Clamos, kuvaaja Anniina Salminen-Carrera

Kolmisen vuotta sitten olin elämässäni sellaisessa tilanteessa, että halusin siihen jotain muutoksia. Olin parisuhteessa, mutta havahduin siihen, että toinen osapuoli tarvitsikin ehkä vähän tilaa minusta ja meistä, tai oli epävarma siitä, että pärjäänkö omilla jaloillani, olenko tarpeeksi itsenäinen siihen. Se herätti ja pisti ajattelemaan ja ymmärsin, että olin koko ajan elänyt toisten ehdoilla, eikä minulla ollut oikeastaan harmainta aavistustakaan siitä kuka olen ja mitä MINÄ oikeasti haluan. Se oli sellainen ”breaking point”, josta matka itseeni alkoi. Suoritin työn ohella markkinointiviestinnän ammattitutkinnon, josta sain uutta intoa työhöni, ja ennen kaikkea sain sitä kautta myös lisää itseluottamusta ammatillisesti, ja onnistuneet työprojektit toivat lisää varmuutta kaikkeen toimintaani. Samalla aloin taas urheilemaan, kahlasin eri liikuntablogeja läpi, ahmin kirjallisuutta liikunnasta ja hyvinvoinnista, joista sain lisää motivaatiota myös omiin treeneihin.  Toisin sanoen, minua puri oikein iso ja lihava liikuntakärpänen 😉 Lopetin tupakanpolton, korkki meni melkein kokonaan kiinni, ja muutenkin aloin kiinnittämään huomiota enemmän ruokailuun ja hyvinvoinnin eri osa-alueisiin.

225224_21311001838_398_n

Pori Jazzeilla viihteilemässä, taisi olla vuosi 2008

Kuvakooste 1 vuosi 2 copy

Muutokset kropassani 2011 -> 2012

Mökkilukemista alkuinnostuksen aikaan

Mökkilukemista alkuinnostuksen aikaan

2 vuotta sitten tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin, jotka tukivat hyvinvointitavoitteitani, ja joiden kanssa koin myös ensimmäiset fitness-kisani kesällä 2013 Roomassa. 2 vuotta sitten aloin kirjoittamaan myös tätä blogia, joka toimi minulle aluksi ikään kuin päiväkirjana, jossa halusin kuitenkin jakaa muillekin tuntemuksiani, ja minun vinkkejä liikuntaan ja hyvinvointiin. Oli ihana huomata, miten onnistuinkin motivoimaan ja tsemppaamaan lukijoita omalla esimerkilläni, se oli ihan huikeeta! Ja sitä se on vieläkin. Ei ole mitään parempaa, kuin saada lukijalta tai asiakkaalta viestiä, että minä olen toiminnallani tai sanoillani onnistunut piristämään/tsemppaamaan/tukemaan/auttamaan jollain tapaa <3

Samaan aikaan, loppuvuodesta 2012 menin Trainer Labin Basic kurssille, joka oli kahden viikonlopun mittainen kurssi liikunnasta ja hyvinvoinnista. Muistan vielä kirkkaasti, kuinka jännittynyt kurssilla olin, mutta kuitenkin niin innoissani, etten penkilläni meinannut pysyä 😀 Ja siitä se kaikki sitten lähti. Keväällä 2013 suoritin töiden ohella Trainer Labin Gym Trainer -lisenssin, valmistauduin ensimmäisiin Bikini Fitness kisoihin ja aloin valmentamaan asiakkaita. Kaiken tämän keskellä tein paljon tutkimustyötä itseni kanssa, kuulostelin miltä mikäkin tuntui, mitä ITSE olen näistä asioista mieltä, ja minkä takia teen mitä teen. Tällä matkalla olin kuitenkin ajautunut kauemmas ja kauemmas parisuhteeni toisesta osapuolesta, ja keväällä 2013 suhteemme loppui. Vuoden aikana tuli siis selväksi, että pystyn seisomaan omilla jaloillani, enkä olekaan toisesta riippuvainen. Olin löytänyt itseni, mutta samalla kasvanut erilleen suhteen toisesta osapuolesta.

pickyourselfup

Olen siis konkreettisesti oppinut elämässä sen, että ihmisellä pitää olla oma tila, omat juttunsa, ja niille pitää antaa aikaa. Omien jalkojen tulee kantaa, jotta muut asiat luonnistuvat. Rikkinäisestä ihmisestä ei saa ehjää keinotekoisesti tekemällä, kukaan toinen ei voi toista korjata. Se kaikki pitää lähteä itsestä. Eheää parisuhdetta on vaikeaa rakentaa rikkinäiselle alustalle. Jokaisessa meissä on varmasti särönsä ja lommonsa, se on selvää, mutta tarkoitan tällä rikkinäisyydellä sellaisia käsittelemättömiä asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen ihmisen toimintaan. Asioiden käsittely on varmasti kipeää ja se vie aikaa, mutta kun työ on tehty, takaan sen, että jo pelkästään hengittäminen on niin paljon helpompaa, että se on sen arvoista 🙂

you-have-to-love-yourself-before-you-can-expect-anyone-else-to-love-you

Syksyllä 2013 kouluttauduin vielä personal traineriksi töitteni ohella, samaan aikaan tein ohjauksia, päiväduuniani sekä kirjoitin blogiani. Mitä pidemmälle syksyyn päästiin, sen väsyneempi olin. Olin aivan totaalisen katksi. Pinnaa kiristi, aamulla ei olisi jaksanut nousta sängystä ylös, treenaamiseen ei ollut energiaa. Otin 2 viikon pakkoloman joulun aikaan, ja lähdin löhölomalle Kuubaan. Loma ei kuitenkaan auttanut, ja lomalta palattuani, muutaman lääkärikäynnin jälkeen sainkin kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkityksen, joka auttoi todella nopeasti. Vähensin myös ohjauksia, ja blogini päivittäminenkin oli jäänyt myös vähäisemmälle jo vuoden vaihteessa. Lopputalvesta aloin pikku hiljaa saamaan energiani takaisin, ja kaikki tuntui jo helpommalta. Pystyin taas treenaamaan, en samalla intensiteetillä kuin vuosi takaperin, mutta kroppani palautui jo huomattavasti paremmin verrattuna loppuvuoteen 2013.

021

Dieetti puri, toukokuu 2013

027

Lihastakin oli hankittu

026

Pikku papu

Viime keväänä aloin myös pohtimaan omaa uraani, omia tavoitteita elämässä, miksi haluan isona. Toimin siis päivätyössäni myynti- ja markkinointipäällikkönä maahantuontiyrityksessä, jossa olin ollut töissä jo 8,5 vuotta. Viime kesä meni aikalailla miettiessä omaa työtä, miten saisin yhdistettyä kaiken osaamiseni fiksuksi ja mielekkääksi comboksi. Vuoden alussa olin perustanut jo toiminimen, jolla ohjauksia tein. Alkusyksynä oli sitten eräs viikonloppu, jonka vietin poikaystäväni kanssa mökillä, jolloin päätös yrittäjäksi lähtemisestä syntyi. Kävin vielä hakemassa henkistä tukea vanhemmiltani, ja alkuviikosta ilmoitin päätöksestäni esimiehelleni, jolle päätös tuli tietysti yllättäen. Olen aina ollut impulsiivinen tyyppi, mutta kun joku asia vahvistuu mielessäni, mennään eteenpäin rytinällä. Saatan pohtia ja märehtiä asiaa päivä- tai kuukausikaupalla, mutta kun asiat kirkastuu mielessä, sitten alkaa tapahtua 😀 Näin kävi tässäkin, irtisanouduin töistäni, sovimme että jatkan työssäni vielä 1,5 kk jotta seuraaja saadaan ajettua sisään työtehtäviini kunnolla. Minulla ei ollut minnekään kiire.

Motivaatiotauluni viime keväältä

Motivaatiotauluni viime keväältä

IMG_8427

Pohtiessa tulevaisuuden ratkaisevaa päätöstä

Nyt olen tässä pisteessä, jossa olen jättänyt kaiken turvallisen ja vakaan taakseni, ja hypännyt tuntemattomaan. Myönnän ihan rehellisesti, että pelottaa ja perkeleesti 😀 Tulee päiviä, kun epäilen päätöksiäni, epäilen omia taitoja ja kykyjä, mutta suurimman osan päivistä olen täysin luottavaisin mielin. Väsyneenä kaikki tuntuu pahemmalta ja pelottavammalta, joten viimeistään kunnollisten yöunien jälkeen kaikki näyttää aina kirkkaammalta 🙂 Henkilönä olen hyvin itsekriittinen ja perfektionisti, joten yrittäjän elämä on ehkä, krhm, ollut hieman stressaavaa 😀 Mutta uskon, että stressikin tasoittuu ajan kanssa, kun saan rakennettua tästä kaikesta hösäämisestä selkeän ja toimivan paketin. Loppupeleissä kun uskoo itseensä ja omiin taitoihinsa tarpeeksi, tekee hemmetisti töitä menestyksen eteen, pärjää ihan varmasti. Minulla on myös aivan mahtava tukiverkosto ympärilläni, joka tukee, auttaa ja kuuntelee minua ja aatoksiani. Kiitos teille <3

61589

 

Mitä sitten tänä aikana kun olen yrittäjänä ollut, eli vajaan kuukauden aikana, on sitten tapahtunut? Minut on palkattu Evo Fitness Tammistoon personal traineriksi, jossa teen ohjauksia toiminimelläni (Nanafit). Olen solminut yhteistyön GreenStreetin kanssa, vastaan heidän raakasuklaa, -kakku ja -herkkuworkshopien yritys- ja ryhmämyynnistä. Olen myös Forever Living Products tuotteiden itsenäinen jälleenmyyjä, eli parhaimmat aloe vera tuotteet löytyy siis minulta 😉 Minut löytää kohta Clamosin mainosmallilistoilta. Olen tehnyt muutamia huikeita yhteistyöprojekteja Kauneus & Terveys -lehden kanssa. Olen saanut myös uusia treeni- ja ravintopuolen asiakkaita Nanafitin alle. Eli oikeastaan aika hitosti on tapahtunut. Ai niin, ja blogini on päässyt suosituimpien listalle, vihdoin ja viimein. Joten, eiköhän kaikki järjesty parhain päin, ainakin haluan kovasti uskoa näin. Ja jos tässä keikassa tulee kuitenkin jostain syystä turpaan, pyyhitään veri poskelta ja noustaan ylös, yhtä kokemusta rikkaampana. Eipähän tarvitse jossitella sitten tulevaisuudessa, vaan kortti on katsottu ja sitten mietitään mitä seuraavaksi 😉

Leuanvetoprojekti Kauneus & Terveys -lehden kanssa

Leuanvetoprojekti Kauneus & Terveys -lehden kanssa

Believe in you, kuva Clamos, kuvaaja Anniina Salminen-Carrera

Believe in yourself, kuva Clamos, kuvaaja Anniina Salminen-Carrera

Mitään asiaa elämässäni en varsinaisesti kadu, vaan kaikki tekoni ja tapahtuneet asiat ovat muokanneet minusta tällaisen joka olen tänä päivänä. Kiitollisen, fiksun, empaattisen, hyväsydämisen, innokkaan, uteliaan, lojaalin, herkän ja joskus vähän höpsön nuoren naisen.

Aika näyttää ja tarina kertoo omaa tahtiaan 😉

<3 Nana <3