Särkynyt ihminen voi rakentaa itsensä ehjäksi

”Kun ihminen oppii ettei hänen mielipiteillään ole väliä, hän murenee pala palalta ja on hyvin vietävissä kaikissa asioissa. Omilla unelmilla ja tavoitteilla voi pyyhkiä pyllyä. On uskomatonta, miten ihminen voi kadottaa oman tahtotilansa, ja ajautua muiden vietäväksi täysin. Varsinkin jos kumppani on narsisti, on ulkopuolisten hyvin vaikea ymmärtää, miten narsistin uhri ei pääse tällaisesta tuhoisasta parisuhteesta eroon.”

On monia ikäviä asioita, joita moni meistä kantaa sydämessään, mutta silti jaksaa arvostaa elämää ja iloita jokaisesta päivästä. Osa meistä lakaisee nämä pahat asiat maton alle ja haluaa unohtaa, osa meistä lamaantuu ja uhriutuu, osa meistä kenties juuri näiden asioiden takia tietää vahvuutensa ja uskaltaa kulkea kohti unelmiaan, ehkä hieman rikkinäisenä mutta sisukkaana. 

Särkynyt ihminen ei ole rikki pysyvästi

Olen pitänyt tätä tekstiä luonnoksissa melkein vuoden. Olen empinyt tämän julkaisua, sillä pitkästä aikaa olen kirjoittanut blogiini jotain oikeasti henkilökohtaista. Kun matkaan blogitekseissäni vuosien taakse, kolmen, neljän tai viiden vuoden taakse, huomaan törmääväni paljon henkilökohtaisempiin teksteihin, joissa olen kertonut hyvinkin avoimesti elämästäni.

Jossain vaiheessa ovet alkoivat kuitenkin sulkeutua hitusen kerrallaan, ja täällä blogin puolella on tullut keskityttyä enemmän ammattiini liittyviin asioihin. Haluan kuitenkin hieman raottaa tämän tekstin avulla historiaa ja matkaani minuksi, sillä näistä itsetuntoasioista ja muutenkin itseensä uskomisesta olen saanut paljon kysymyksiä ja juttutoiveita.

Särkynyt ihminen voi rakentaa itsensä ehjäksi

Olen itse ollut iloinen, reipas mutta hieman oikukas lapsi. On asioita, jotka ovat tehneet mieleeni ja minuuteeni säröjä, joita opin purkamaan nuorena eri tavoilla. Ala-asteella sain kiukkukohtauksia, joissa vuorollaan pulpetit lensivät ja paperikirkot nujerrettiin nyrkillä huutaen saatanaa… Näin jälkikäteen tämä muisto uskontotunnilta enemmänkin naurattaa, mutta oli varmasti totinen paikka luokanopettajalleni.

Olin noina aikoina myös ”erityistarkkailussa”, käytöstäni arvioitiin jokaisen viikon päätteeksi ja tuomio laitettiin kotiin vietäväksi reissuvihkon mukana. Muistan muutaman epäreiluutta huutavan tapauksen kun oma käytökseni arvioitiin huonoksi toisen henkilön hajamielisyyden vuoksi. Kiukku kasvoi entisestään kun tunsin kokevani huutavaa vääryyttä, ja varmaankin lisäsi tunnetta siitä, ettei omalla käytöksellä ole väliä, kun ennakkoluulot ovat jo asetettu.

Saatoin saada raivokohtauksia matematiikan tunnilla, jolloin pulpetti sai tuta kiukkuni. Siihen aikaan oli vielä niitä laatikollisia pulpetteja, joissa kannen alla säilöttiin puolet omaisuudesta. Pulpetti lensi useampaankin otteeseen kumoon ja tavarani perässä. Opin toki samalla nöyryyttä keräillessäni kimpsuja ja kampsuja pitkin luokkahuoneen lattiaa tuntien muiden oppilaiden ihmettelevät katseet selässäni.

Teini-iässä olen hakenut huomiota, hyväksyntää tai muuten vain osoittanut mieltäni näpistelemällä kaupoista, juomalla, polttamalla ja leikkiessäni kovempaa kuin oikeasti olin. Luojan kiitos en ajautunut huumeiden pariin tai osasin karttaa nämä piirit, sillä tarinani voisi olla tällöin hyvinkin erilainen.

Haavat nuollaan itsekseen

Oikkuiluistani huolimatta olen pärjännyt aina melko hyvin koulussa, mutta uskonkin eräänlaisen selviytymisvietin olleen itselläni vahva aina. Olen luonteeltani sellainen, että iskujen tai vastoinkäymisten tullessa, kerron itselleni ja muille pärjääväni, mutta kenties vuosia tapahtuman jälkeen löydän itseni pohtimasta tapahtumia, kokemasta ahaa-elämyksiä ymmärtäessäni syitä tietyille toimilleni. Kyllä mä pärjään -mantra on ollut käytössä ja haavat on nuoltu itsekseen jälkikäteen muilta piilossa.

Olen kertonut blogissani aikaisemmin huonosta itsetunnostani, josta kärsin nuorella aikuisiällä, vielä melkein kolmikymppiseksi asti. Mies- ja parisuhdevalinnat olivat suuri syy musertuneelle itsetunnolle ja sille, etten tuntenut itseäni enkä tiennyt mitä halusin. Olin tottunut miellyttämään ja kulkemaan mukana.

Taannoin tapasin entisen seurustelukumppanin vuosien takaa, jonka kanssa seurustelimme useamman vuoden. Nämä vuodet olivat myrskyisiä, ja tekivät suurimman tuhon itsetunnolleni. Näkemisen aikana minulta ei kysytty kertaakaan mitä minulle kuuluu. Tämän jälkeen mietinkin, että kysyttiinkö minulta koskaan niiden vuosien aikana, mitä minulle oikeasti kuuluu tai mitä mieltä minä olen asioista? Eipä juuri.

Särkynyt ihminen voi rakentaa itsensä ehjäksi

Kun ihminen oppii ettei hänen mielipiteillään ole väliä, hän murenee pala palalta ja on hyvin vietävissä kaikissa asioissa. Omilla unelmilla ja tavoitteilla voi pyyhkiä pyllyä. On uskomatonta, miten ihminen voi kadottaa oman tahtotilansa, ja ajautua muiden vietäväksi täysin. Varsinkin jos kumppani on narsisti, on ulkopuolisten hyvin vaikea ymmärtää, miten narsistin uhri ei pääse tällaisesta tuhoisasta parisuhteesta eroon.

Onneksi minä pääsin. Mutta eihän sitä itsetuntoa nappia painamalla korjattu, vaan se vei useamman vuoden. Työstä tuli tärkeä selviytymiskeino, tapa ansaita kunnioitusta ja hyväksyntää. Toisaalta se oli hyvä juttu, sillä koulutin itseäni koko ajan lisää omien töiden ohella, ja lopulta olen löytänyt myös uuden ammatin ja uran äärelle. Tähän pisteeseen, jossa olen nyt.

Yhtenä viikonloppuna mökillä ollessamme pohdin näitä asioita mieheni kanssa, ja ymmärsin mistä järjetön suorittamiseni ja kunnianhimoni on syntynyt. Kun työstä on tullut jossain vaiheessa asia, jolla rakennetaan pirstoutunutta itsetuntoa ja haetaan merkitystä elämälle, on tästä vaikeaa päästä yhtäkkiä eroon. Suorittaminen jatkuu helposti muillakin elämän osa-alueilla, eikä mikään ole koskaan tarpeeksi.

Kokemukset kasvattavat

Nämä kaikki vuodet ovat onneksi kasvattaneet ja olen vihdoin löytänyt itseni, kuka olen ja mitä haluan elämältäni. Elämä on ollut melko työkeskeistä, mutta suorittamisen rinnalle on tullut niin mieletön innostus tekemiäni asioita kohtaan, että aivot käyvät koko ajan sellaisella vauhdilla että uusia ideoita ja ajatuksia syntyy jatkuvasti.

Olen kuitenkin löytämässä pikkuhiljaa tasapainoa työn ja muun elämän keskelle, mutta työ tulee olemaan varmasti minulle aina tärkeää. Työni avulla pääsen toteuttamaan itseäni, jakamaan hyvää fiilistä muille ja motivoimaan niitä, jotka ovat valmiita motivoitaviksi.

Matka tähän pisteeseen ei ole ollut helppo. Harvoin unelmien saavuttaminen tapahtuu karikoitta tai kivuitta. Olen monta kertaa ajanut itseni uupumuksen partaalle, mutta elämä ja kokemukset kasvattaa. Tärkeää on, että innostus säilyy ja vielä tärkeämpää on, että itsekunnioitus on löytynyt eikä anna kenenkään enää tepastella itsensä päältä kuin kynnysmaton.

Siksi rohkaisenkin ihan jokaista uskomaan itseensä niistä säröistä huolimatta. Älä jää vatvomaan menneisyyteen, äläkä anna menneisyyden määritellä sinua. Jos olet saanut elämältä turpaan, iske takaisin. Näytä kuka olet ja miten vahva olet. Ja jos et ole vielä vahva, vahvista itseäsi pala palalta. Tutustu itseesi, ajatuksiisi, unelmiisi ja toiveisiisi. Älä anna kenenkään murskata haaveitasi. Uskalla tavoitella ja toteuttaa itseäsi, vaikka olisit kuinka rikkinäinen. Haavat umpeutuvat, mutta arvet jäävät muistuttamaan sinua omasta vahvuudestasi, ja mistä kaikesta sinä voit päästä yli.

Lue myös vanhempi, kattavampi teksti aiheesta:

Uusi ammatti auttoi löytämään kadoksissa olevan itsetunnon

”Olen myös oppinut sen, ettei voi odottaa, että joku korjaa minut, vaan se täytyy tehdä itse. Ja mikä tärkeintä, olen oppinut rakastamaan itseäni, juuri sellaisena kuin olen. Se taitaa ollakin se vaikein rakkaussuhde, mitä maailmassa voi olla.”

Nana-Heikkila

 

 

 

”The world ain’t all sunshine and rainbows. It’s a very mean and nasty place and I don’t care how tough you are it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it. You, me, or nobody is gonna hit as hard as life. But it ain’t about how hard you hit. It’s about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That’s how winning is done!”

-Rocky Balboa

Särkynyt ihminen voi rakentaa itsensä ehjäksi