Moikka!

Täällä on koko viikko mennyt puolikuntoisena, maanantaina uusi viikko alkoi kurkkukivulla ja pienellä lämpöilyllä, mikä on sitten jatkunut koko viikon. Tänään aamulla kurkku oli sen verran kipeä, että jäin kotiin parantelemaan oloa, ja tein työt sitten etänä. Helpotti kyllä jonkun verran. Sen verran veto on ollut veks, että treenaaminen on jätetty muille. Viikonloppuna on Compactfitin Bodyweight training coach level 1-ohjaajakoulutus, jota olen odottanut koko kevään, ja se tulee olemaan varmasti superrankka. Niin tottakai täytyi sitten tällä viikolla sairastua 🙁 Noh, toivottavasti olo tästä paranee ennen lauantaita, että jaksaa vetää täysillä kummankin 8 tunnin päivän 🙂

sairaana2

 

 

 

 

 

 

Tällä viikolla illat on siis mennyt ihan kotona lepäillessä, ja paljon kuumia juomia juoden. Nyt jo sellainen polte salille, että oksat pois! Kyllä sitä näin sairastaessa huomaa, että liikunta on sellainen happihetki mielelle ja kropalle!  

Viime viikolla kävin kilpparin kontrollikokeissa, ja tänään sain tuomion labroista: arvot ovat parantuneet jonkin verran, eli lääkkeet ovat auttaneet, ja nyt jatketaan lääkityksellä seuraava 1/2 vuotta. Olenkin huomannut selkeän eron olossani: olen paljon pirteämpi, jaksan taas treenata, palautuminen ei ole enää niin hidasta, ja muutenkin olo on kaikin puolin pirteämpi.

Aitoa elämäniloa

Aitoa elämäniloa

Olen pohtinut mahdollisia syitä kilpirauhasen vajaatoimintaan, ja uskoisin että se on monen asian summa: 

1. suht rankka kevät treenin ja syömisen osalta, tai sellainen ettei kroppani siihen ehkä ehtinyt tottua: matalilla kaloreilla porskuttaminen treenimäärän ollessa korkea, ja -intensiteetin ollessa nousujohteinen matalista kaloreista huolimatta

2. Vuosien ja vuosien kestäneen hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen keväällä 2013, varmasti sekoittanut omaa hormonitoimintaa

3. liiallinen kuormitus koko syksyn, ja tätä kautta pitkään koholla ollut stressihormoni: koko syksyn tein päivätöideni ohella paljon ohjauksia, omat treenit, sekä opiskelin PT:ksi. Vapaailtoja tai vapaita viikonloppuja ei juuri ollut, ja samaan aikaan töissä oli todella hektistä ja stressaavaa. Oli aikoja, kun yksinkertaisesti ei ollut voimia enää treenaamiseen, ja silloin myös elin hiljaiseloa täällä blogin puolella – ei vain yksinkertaisesti ollut paukkuja mihinkään ylimääräiseen. Yritin lohduttautua ajatuksella kahden viikon lomasta Kuubassa joulun aikaan, mutta kun tämäkään irtiotto ei helpottanut, oli aika käydä lääkärin juttusilla. 

IMG_0275

 

Labroista sitten selvisi, että arvoni voisivat olla paremmat, vaikkakin ne viitteissä juuri ja juuri olivat, mutta oireiden sopiessa kilpirauhasen vajaatoimintaan, testilääkitys aloitettiin. Ja jo viikon lääkkeiden aloituksen jälkeen olo oli parempi ja virkeämpi, ja nyt kontrollissa selvisi, että myös arvot ovat parantuneet. Lääkitystä jatketaan nyt puoli vuotta, ja sitten otetaan taas uudet kontrollit. 

Toisaalta kun ajattelen, on harmillista joutua keinotekoisesti hoitamaan vajaalla toimivaa kilpirauhasta, mutta jos lääkitys auttaa, niin näillä mennään. Toivon, että tilanteen stabiloituessa pääsen myös jossain välissä irti lääkityksestä. Mutten uskalla jättää lääkkeitä poiskaan, koska pelkään sitä lamaannuttavaa väsymystä niin paljon. 

Näin jälkikäteen mietittynä vaadin itseltäni ihan liikaa viime syksyn, ja olisi pitänyt kuunnella omaa kroppaa, ja lähimmäisten neuvoja. Mutta perfektionistina sitä ajatteli, että kyllähän nämä hoituu, ja olen heikko jos luovutan. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa… Nyt olenkin vuoden alusta vähentänyt ohjauksia, ja olen antanut itselleni aikaa. Olen testaillut uusia lajeja, ja muutenkin hakenut sitä mielekkyyttä elämästä. Reilu kuukausi sitten päätimme syksyn kestäneen tapailu/seurustelusuhteen, mikä omalta osaltaan välillä aiheutti liikaa harmaita hiuksia ja päänvaivaa, ihan vain siitä syystä että katsoimme maailmaa eri kanteilta, ja luonteemme oli sen verran erilaiset. Ystävyydessä tämä ei haittaa, mutta parisuhdetta on vaikeaa rakentaa, jos perusperiaatteet ovat kummallakin erilaiset.

pickyourselfup

 

 

 

 

 

 

 

 

Joskus täytyy vaan katsoa omaa elämää ulkopuolelta, ja tehdä ratkaisuja sen pohjalta. Olen päättänyt, että nyt keskityn taas omaan hyvinvointiini, kerään lähelleni ne tärkeä ja rakkaat ihmiset, jotka olemassaolollaan rikastuttavat elämääni joka päivä. Joista saan energiaa, ja jotka tuovat elämääni positiivisia asioita, ja kenelle minulla on itselläkin paljon annettavaa.

1924635_10152214923116649_959484478_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Kevättä odotan kuin kuuta nousevaa, saan auringosta niin paljon energiaa, ja mikäs sen piristävämpää kuin ihana kevätpäivä auringon paistaessa, lintujen laulaessa… Ah, kevät tule jo! 🙂

Ehkäpä pienenä kehoituksena haluaisin sanoa teille, että muistetaan nauttia elämästä, vielä kun olemme terveitä ja siihen on mahdollisuus. Vaikkakin tämä on niin kliseistä, on se silti niin totta. Eläkäämme elämää juuri niin kuin itse haluamme, älkää miettikö liikaa mitä muut teistä haluaa – miettikää mitkä asiat ovat teille tärkeitä, älkää ottako liiallisia paineita ulkoisistakaan asioista, mikäli ne ei ole teille tärkeitä. Se oma hyvä olo on ratkaiseva – kukaan muu ei voi määritellä milloin sinusta tuntuu hyvältä. Joten otetaan elämämme ohjat omiin käsiimme, ja tehdään elämästämme juuri meidän näköinen ja tuntuinen.

”Missään ei ole määrätty, että sinun pitää olla sitä mitä toiset toivovat sinun olevan, mikäli nämä toiveet ovat ristiriidassa sinun omien tavoitteittesi kanssa.”

Kliseitä kliseen perään, näin tällä kertaa 😉

tumblr_m2x09pmslQ1qitvdso1_500

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Halipus,

Nana