welcome-lifestyle
Kategoria

Lifestyle

Katso
welcome-treeni
Kategoria

Treeni

Katso
welcome-ruokavalio
Kategoria

Ruoka

Katso
0

Koulutuksen jälkeistä fiilistelyä :)

Yleinen

Iltaa!

Olen viettänyt siis viikonlopun Trainer Lab Basic koulutuksessa Herttoniemen Lady Line/Sports Clubilla.
Olen ihan into piukeena ja täpinöissä täällä, koulutus oli mielettömän hyvä ja ylitti kyllä omat odotukset! Odotan vain, että pääsen opiskelemaan aihetta lisää, ja että kakkosjakson viikonloppu koittaisi pian (3.-4.11.) Tällöin suoritetaan myös lisenssikoe, joten tässä välissä täytyy opiskella ahkerasti ja tehdä muutamat ”kotitehtävät” 🙂 Kouluttajana meillä toimi Jarno Lemmelä (liikuntatieteiden maisteri), joka vakuutti ainakin minut ammattitaidollaan, ja hän onnistui esittämään kaikki aiheet innostavasti ja mielenkiintoisesti.

Pääsimme tekemään käytännön harjoituksia, joissa toimimme ohjaajina sekä ohjattavina, sekä kävimme läpi tärkeimpien lihasryhmien eri treeniliikkeitä, sekä teimme käytännössä UKK-kävelytestin, jossa toimimme taas sekä testattavina että testaajina. Käytännön harjoittelun lisäksi mukana oli iso annos teoriaa, ja tätä teoriaosuutta tulisi siis opiskella ja kerrata vielä itsenäisti kotona ennen jaksoa 2.

Innostuin aiheesta toden teolla, ja vahvasti uskon, että lähden suorittamaan lisäkursseja aihepiiristä, eli seuraavasti olisi vuorossa sitten Trainer Labin Gym Trainer / Personal Trainer koulutus. Kurssit ovat vaan aika hintavia, joten jotain säästötoimia tässä on tehtävä 😉

Heissulivei,
Nana 🙂

0

Viikonlopun ohjelmassa: Trainer Lab Basic (liikunnanohjauksen peruskoulutus)

Yleinen

Moikka,

Olen muutaman kerran tainnut mainita, että haluaisin mennä jollekin kurssille oppimaan lisää urheilusta, ravitsemuksesta ja hyvinvoinnista yleensä. Pari kuukautta takaperin ilmoittauduin tälle kyseiselle kurssille, joka pidetään kahtena viikonloppuna, ja koulutuspäivät ovat sekä lauantaina että sunnuntaina. Noh, nyt huomenna alkaa ensimmäinen jakso, ja odotan tätä kuin kuuta nousevaa, enää yksi yö 🙂

Trainer Lab Basic -koulutus on kattava kokonaisuus perustietoa ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta, lihaskunto- ja aerobisesta harjoittelusta sekä yksilö- ja ryhmäohjauksesta.

Luvassa on seuraavanlaisia asioita ensimmäisen viikonlopun eli jakson 1 aikana:

* liikunta-alan erilaiset toimenkuvat
* ohjaajan työ ja vuorovaikutus
* kuntotestauksen perusteet, UKK-kävelytesti
* käytännön harjoitukset
* harjoittelun suunnittelu
* ihmisen anatomian ja fysiologian perusteet
* terveysliikunta
* käytännön ohjausharjoitukset
* liikkujan ravitsemus

Jakso 2 koostuu seuraavista:

* taidon opettaminen, ohjausharjoitukset
* kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelun perusteet
* harjoittelun suunnittelu ja ohjelmointi, käytännön harjoittelu
* lihashuolto ja liikkuvuus
* anatomia ja fysiologia, jatkoa
* ensivavun perusosa
* harjoitusohjelmien purku
* kertaus, valmistautuminen lisenssikokeeseen
* Trainer Lab Basic -lisenssikoe

Tämän lisenssin suorittamisen jälkeen voin jatkaa koulutusta esimerkiksi Gym Trainerin koulutukseen, ja sieltä vielä Personal Trainer koulutukseen jos kiinnostusta (ja rahaa) riittää =D

Tänään siis ohjelmassa vaan rentoa chillailua kotosalla, että huomenna herää pirteänä koulutuspäivään. Kävin töiden jälkeen salilla tekemässä jalka&vatsatreenin, illalliseksi tein savulohta, riisiä, parsaa ja vihanneksia, kohta aloitan leffan katselun ja taidan napsia muutaman karkin, tsih 🙂

Ihanaista viikonloppua <3

Nana

0

Kateellisuus ja negatiivinen kommentointi

Yleinen

Tervehdys!

Nyt oli pakko avautua aiheesta täällä, eli päivän sana on kateellisuus ja negatiivinen kommentointi.
Kateellisuus mielletään usein suomalaiseksi kansantaudiksi, toisen onnesta ja menestyksestä on vaan vaikea nauttia ja iloita. Kateellisuuteen voi törmätä työelämässä, kaverisuhteissa, parisuhteissa, jumppasaleilla, kadulla kävellessä, yökerhoissa, ihan missä tahansa.

Tämän kun kaikki pitäisi mielessä…

Wikipedia määrittelee kateellisuuden näin: Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.[1] Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.[2] Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.

Monesti huomaa esimerkiksi blogimaailmassa törkeää, negatiivista kommentointia, joka usein johtuu kommentoijan kateellisuudesta, vaikkei tätä pysty itselle myöntämäänkään. Rakentava kritiikki on asia erikseen, tarkoitan tällä nyt asiatonta, tahallaan loukkaavaa ja ikävää kommentointia, mitä on helppo heitellä anonyymiteetin takaa. Miksi joku kokee sen tarpeelliseksi? Mitä kommentoija sillä voittaa?

Jostain syystä muutama päivä sitten eksyin Martinan (Aitolehden) blogia lueskelemaan, ja taas törmäsin tähän aiheeseen. Martina on juuri synnyttänyt tyttövauvan, jota hän ilmiselvästi rakastaa, ihannoi ja tekisi mitä tahansa hänen puolestaan. Mutta auta armias kun Martina kehtaa kertoa aloittavansa supertreenit päästäkseen takaisin kuntoon, niin johan naiset alkavat kaakattaa kuinka itsekäs, epäkypsä ja sopimaton Martina on äidiksi? Saanen kysyä, onko se vauvalta/lapselta pois, jos äiti haluaa pitää huolta terveydestään ja ulkonäöstään, varsinkin tässä tapauksessa kun vartalo on myös Martinan työväline? Hohhoijjaa! Uskaltaisinpa veikata, että aika moni ikävistä kommentoijista on sohvalta huutelijoita, jotka eivät jaksa nähdä samaa vaivaa terveyteynsä eteen kuin Martina. Yleisesti Martinasta voidaan olla montaa mieltä, mutta minun mielestä on todella julmaa, törkeää ja tarpeetonta arvostella toista äitinä ja vanhempana, vain sen takia että itseä potuttaa…

Yhdessä seuraamassani treeniblogissa oli myös joku ”fiksu” kommentoija, joka väitti ettei blogin pitäjällä ole muuta elämää kuin urheilu, ja että hänen bloginsa on kuulemma liikaa oman navan tuijottelua. Krhm, siis kyseessä oli TREENIblogi, ja yleensä blogissa kerrotaan omasta elämästä. Kommentoijaa ilmiselvästi harmitti, että blogistilla on halua treenata paljon, huolehtia terveellisestä ruokavaliostaan joka tulee hänelle itsestäänselvyytenä ja se, ettei hän koske alkoholiin. Pelkkää kateellisuutta, väitän minä.

Mielestäni kaikki kateellisuus ei ole kuitenkaan pahasta. On myös itseä ”motivoivaa ja kehittävää” kateellisuutta, sellaista joka saa ylittämään itsensä ja tsemppaamaan: ”Jos hänkin voi niin minäkin pystyn siihen”. Voin itse myöntää, että välillä tunnen kateellisuutta ihmisille, joilla on älytön itsekuri, jotka ovat todella menestyneitä urallaan tms. Tämä kateellisuus ei kuitenkaan ole pahaa tai tuhoavaa, koska en toivo heille mitään pahaa, lipsumisia, epäonnea tai muutakaan harmillista. Käytän omaa kateellisuuttani oman persukseni potkimiseen, en toisten 😉 Tällainen kateus on kuitenkin pahimmillaan vain itseään kuluttavaa ja täysin turhaa, mutta muutoin pahaksi kateudeksi sitä ei voi kutsua. Oman itsensä takia siitä olisi hyvä päästä eroon, ja lopettaa alituinen itsensä vertaaminen toisiin, sitähän se on, kun täysin rehellisiä ollaan 😉

Kateellisuuden perimmäinen syy on kuitenkin omassa itsetunnossa, ettei tunne itseään riittävän hyväksi tai riittäväksi. Olenkin pohtinut, että olisinko kateellisempi ihminen, jos olisin esimerkiksi 20 kiloa lihavampi, tai en olisi kouluttautunut tai muuta vastaavaa? Ehkäpä. Toisaalta, silloin voisin ihannoida muita asioita muiden elämässä, eikä paino/ulkonäkö tai ura olisi niin tärkeitä itselle….

Välillä kateuden huomaa toisessa ihmisessä helposti, erityisesti työelämässä. Työkaveri voi sabotoida, tai muuten vaan nakella niskojaan turhaan, levittää vääriä tietoja sinusta tai aliarvioida työpanostasi, mitä tahansa negatiivistä keksiikään. Tätä on vaikea kitkeä kokonaan pois, ja tätä esiintyy varmasti todella useassa työyhteisössä. Onneksi ystävyyssuhteissa tätä ei tarvitse sulattaa, vaan pysyt päättäämään, haluatko kuvattuja ihmistyyppejä elämääsi ja läheisyyteesi.

Tästä tuli aikamoinen avautuminen, mutta aiheesta on aina hyvä silloin tällöin puhua.

Oletko sinä kokenut muiden kateellisuutta, tai oletko itse kateellinen ihminen? Miten olet hoitanut esimerkiksi työskentelyn kateellisen työpaikkaterroristin kanssa?

Nana

0

Lokakuun haasteen oma tulos

Yleinen

Lääh puuh!

Sain vihdoin eilen tehtyä lokakuun haasteeni, ja huhhuh oli aikamoista hikiläähätyshappiloppuutajulähtee -meininkiä =D
Tulokseni oli 20 min ja 7 sekuntia, käytin 6 kg:n kahvakuulaa, ja tein kaikki punnerrukset ”miesten” punnerruksina. Tosin osa punnerruksista oli aika räpellystä, kun meinasi voimat loppua, mutta laskettavissa punnerruksiksi silti. Sarjan 16, 14 ja 12 burpeesien hypyt oli pakko tehdä vaan ylösnousuina kädet ylhäällä, eli muuten normaalina mutta vain ilman hyppyä, syke oli sen verran korkealla…

Aika surkea irvistys  ennen treeniä, haha =D

Käytin haasteessa myös sykemittaria, lähinnä tarkan ajan seuraamiseksi, mutta tässä kuitenkin tulokset:
* aika 20:07
* kalorit 197
* keskisyke 158
* maksimisyke 173

Vuosi sitten aikani oli 32 minuuttia, joten selkää parannusta on tapahtunut. Muistaakseni viime kerralla tein yli puolet burpeesien hypyistä ylösnousuina ilman hyppyä. Joten kyllä se kunto on näköjään noussut 😉

Haasteen jälkeen tuntui, että kädet lähtee irti, aivan järkyttävä jälkihiki pukkasi ja taju meinasi lähteä. Olipahan täysitehoinen treeni, ja kesto vaan 20 minuuttia! Keuhkoissa tuntui koko illan, joten tiesi tehneesä. Tätä voisi varmaan kutsua jo HIIT treeniksi, yhtään enempää en olisi jaksanut!

Tänään olkapäät, yläselkä ja rintalihakset huutavat hunajaa, ja vatsalihaksissa asti tuntuu!

Hikeä pukkaa!!

Treenin jälkeistä poseerausta, oli vaikea nostaa käsiä saati jännittää niitä ;D

Testaa itsekin ja kerro tuloksesi, lupailin pientä arvontaa kaikkien vastaajien kesken, käy tsekkaamassa tarkemmin Lokakuun haasteessani 🙂

Smile,
Nana

0

Tajunnan räjäyttävä avocadopasta (by Alexander & Hanna Gullichsen)

Yleinen

Moikkelis!

Olen saanut muutaman pyynnön julkistaa viime viikon ruokailuissa vilahtaneen Avocadopastan reseptin, ja tadaa tässä se tulee 🙂 Resepti löytyy Alexander ja Hanna Gullichsenin kirjasta Safkaa, parempaa arkiruokaa.

Neljälle

1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avocadoa
suolaa
mustapippuria
n. 05 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1dl) raastettua parmesania
400-500 g spagetti (me käytimme täysjyväversiota)

Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Halkaise avocadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avocado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon.

Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä pecorino- ja parmesaaniraaste.

Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente hyvin suolatussa vedessä, ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.

Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti kastikkeen kimppuun. Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoile heti.

Yhdyn makuelämykseen
Resepti löytyy siis tästä kirjasta

Suosittelen kaikille erittäin lämpimästi, jos se ei vielä tullut siis selväksi 😉

Nautinnollisia ruokailuhetkiä toivotellen,
Nana