Mitä enemmän luulet tietäväsi, sen vähemmän usein tiedät

Personal trainerina tai valmentajana toimiminen on hyvin suosittu ammatti tänä päivänä, ja kriittisimmät ovat sitä mieltä, ettei kurssimuotoisen PT koulutuksen käyneistä personal trainereista ole mihinkään. En itse näe asiaa ihan tuolla tavalla, eikä asia ole niin yksiselitteinen.

Oikeastaan tärkeämpää on mielestäni ymmärtää oman osaamisen taso, ja suhteuttaa toiminta ja valmentaminen sen mukaan. Kurssimuotoisen koulutuksen käynyt PT ei ole välttämättä paras valmentaja kilpaurheilijalle, koska mitä tavoitteellisemmin treenaa, sitä enemmän täytyy ymmärtää fysiikkaa, kokonaiskuormitusta, ravinnon tärkeyttä ja ylipäätään ohjelmointia.

Mitä enemmän luulet tietäväsi, sen vähemmän usein tiedät

Sisältää mainoslinkkejä

Olen itse alun perin tällaisen 4 kuukautta kestävän kurssimuotoisen koulutuksen käynyt PT, ja paperit sain käteeni 4 vuotta sitten. Siitä lähtien olen kuitenkin käynyt hyvin paljon erilaisia valmennuskokonaisuuksia täydentämään osaamistani niiltä osa-alueilta, jotka olen itselle kokenut tärkeiksi ja mielekkäiksi. Mitä enemmän olen kouluttautunut, sitä paremmin ymmärrän sen, miten vähän tiedänkään.

Liikunta- ja hyvinvointialaa seuranneena näen tätä tapahtuvan paljon. Usein ne henkilöt, jotka luulevat tietävänsä eniten, tietävät yleensä vähiten. Mitä kovempaa meteliä itsestä ja uskomuksistaan pitää, sitä vähemmän tilaa mahtuu rakentavalle ja kriittiselle toiminnan ja uskomusten tarkastelulle.

Ja se jos mikä on asia joka kehittää. Jos kulkee laput silmillä ja uskoo sata lasissa vain omaan ammattitaitoon ja näkemyksiin, ei välttämättä näe kaikkea sitä tarpeellista tietoa tai kyseenalaistusta, joka voisi kehittää omaa ammattitaitoa ja näkemyksiä. Jos ei anna tilaa rakentavalle tarkastelulle, ei yleensä pysty kehittymään.

Jos mietin omaa ammatillista osaamistani, se on ehdottomasti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolella. Lempeä ja kannustava ote, positiivisuuden kautta. En lähtisi valmentamaan kilpaurheilijaa, sillä yksinkertaisesti omat paukut tai tietotaito eivät siihen riitä. Tuloksia varmasti tulisi, mutta tulisiko niitä niin paljon mitä voisi tulla? Ei.

Mitkä ovat vahvuutesi?

Tästä päästäänkin asiaan joka vahvisti kaikkia näitä pohdintoja, joista tänään tässä kirjoittelen. Nimittäin kouluttautumiseen ja asioihin, joita tulisi huomioida, kun itselleen valmentajaa valitsee tai kun valmentaja pohtii omaa toimialuettaan.

Osallistuin syksyllä Rebel Liftersin Marin Sport Performance level 1 koulutusseminaariin, joka kesti 2 viikonloppua. Mainio alustava koulutus voimaharjoitteluun, ja tiukkaa asiaa aamusta iltaan voimavalmentaja Heikki Marinin johdolla. Pääsin itse avaamaan omia kapeakatseisia näkemyksiä muun muassa voimaharjoittelusta, johon en ole juurikaan itse paneutunut. Perus bodaamista ja saliharjoittelua toki on tullut tehtyä paljonkin, mutta voimaharjoittelu on jäänyt itseltä vähemmälle – niin treenaaminen kuin sen valmentaminenkin.

Minusta on hienoa olla itseään taitavampien valmentajien valmennuksessa ja seurassa, sillä silloinhan oppiminen on taattua. Ei ole häpeä myöntää omaa tiedonpuutettaan tietyillä osa-alueilla, mutta mielestäni on tärkeää myös säilyttää omat näkemykset ja rakentaa näistä se oma katselukanta ja lähestymistapa asiaan.

Heikki Marinin valmennustapa ja tietotaito on huikea. Hänen osaamisensa urheilu- ja voimavalmennuksessa on älyttömän kattava. Hänen koulutushistoriansa on vakuuttava, ja samoin on hänen valmennussaavutuksensa. Jos olisin kilpaurheilija, olisi hän varmasti valmentaja jota lähestyisin valmennuspyynnöllä. Tai jos treenaisin tavoitteellisesti jotakin tiettyä tavoitetta kohti, pyytäisin varmasti häneltä valmennuspaikkaa.

Valmentaja, muista kouluttautua

Vaikka oma tavoitteeni ei ole valmentaa urheilijapuolella, koin silti hyvinkin tärkeäksi tämän koulutuksen. Se toi monipuolisuutta omiin näkökulmiini ja opin taas lisää ohjelmoinnin tärkeydestä, sekä pääsin kasvattamaan omaa liikepankkiani. Sain mahtavia uusia liikeprogressioita voimaharjoittelun puolelle sekä vahvistusta ja uutta tietoa rakenteellisen tasapainon harjoittelun tärkeydestä.

Säilytän silti omat tietyt periaatteet ja näkemykseni omalla toiminta-alueella, joka pitkälti on kuntoilijoiden parissa, mutta sain kullanarvoista tietoa ja uusia näkökulmia tällekin osa-alueelle. Sain myös lisäpotkua omaan treeniin, sekä hieman tavoitteellisemmin treenaavien ohjelmointiin.

En siis lähde suoraan ”kopioimaan” Heikin näkemyksiä tai tapaa valmentaa, tai niele pureskelematta kaikkea mitä hän opettaa. Mutta se on mielestäni juurikin kaiken kouluttautumisen idea. Napsia sieltä täältä ne metodit ja tiedon palaset, jotka sopivat omaan näkemykseen. Joskus joku omista näkemyksistä voi romuttua täysin, mutta sehän on nimenomaan sitä kehittymistä. Täytyy pystyä nöyrästi myöntämään itselle, jos jossain on tullut mentyä puskaan, mutta nämä ovat juuri niitä kullanarvoisia oppimisen kokemuksia.

Nöyryys myöntää omat virheet

Jos mietin omaa valmennusta ja joitain tiettyjä asiakaskokemuksia urani alkuajoilta, tiedän etteivät ne menneet ihan maaliin. Olisin toiminut eri tavalla näillä tietotaidoilla, joita omaan tänä päivänä. Mutta ilman näitä kokemuksia en ymmärtäisi kehittymisen tärkeyttä.

Mielestäni kukaan valmentaja ei ole koskaan valmis. Aina löytyy valmentajia jotka tietävät ja osaavat paremmin. Tärkeintä on kuitenkin löytää ne omat vahvuudet, ja lähteä kehittämään niitä. Kannattaa uskaltaa astua boksin ulkopuolelle, koska siellä se kehityskin tapahtuu.

Uskon vahvasti siihen, että terve nöyryys on sellainen hyve ja piirre, jonka avulla pääsee pitkälle. Nöyryys oppia, kouluttautua ja myöntää omat virheet. Nöyryys myöntää, ettei tiedäkään vielä kaikkea. Nöyryys antaa tilaa kasvamiselle ja kehittymiselle.

Täytyy kuitenkin uskoa itseensä ja omaan ammattitaitoon terveen itseluottamuksen kautta. Jos esimerkiksi itse lähtisin arvottamaan omaa ammattitaitoani vertaamalla itseäni Heikkiin, voisi ennen pitkää mennä peukku suuhun ja tulla äitiä ikävä. Itsensä toisiin vertaaminen ei kuitenkaan ole hedelmällistä, koska jokainen meistä erottautuu niiden omien taitojen ja pikku nyanssien takia. Siinä missä Heikki motivoi kilpaurheilijaa tai erittäin tavoitteellisesti treenaavaa urheilijaa, oma persoonani ja taitoni motivoivat hyvinvointia tavoittelevaa kuntoilijaa tai tsempparia kaipaavaa kotitreenaajaa.

Juuri tämän takia on tärkeää löytää se oma kutsumus ja omat vahvuudet, joita voi lähteä vahvistamaan erilaisten koulutusten avulla.

Kilpailu on kovaa, mutta turhaa

Se mikä on ehkä eniten muuttunut oman valmennuspolun alusta, on suhtautuminen toisiin valmentajiin tai ylipäätään kilpailuasetelmaan. Alussa yritti saada mahdollisimman paljon asiakkaita, koska oma toimeentulo oli siitä kiinni. Nyt ymmärrän ohjata asiakkaat eteenpäin, jos tunnen ettei oma osaaminen ole parasta juuri hänelle.

En ajattele kanssavalmentajia kilpailijoina, koska jokaiselle löytyy varmasti ne omat sopivat asiakkaat ja valmennettavat. Verkkovalmennuksissa en koe toisten vastaavanlaisten kokonaisuuksien tarjoajia kilpailijoina, sillä uskon, että valmentajan persoona on se mikä loppupeleissä ratkaisee. Vaikka asiat olisivat samoja, tavat toteuttaa ja motivoida ovat erilaisia. Sitä paitsi, mitä useampaa ihmistä onnistumme liikuttamaan, sen parempi.

Valmentajien tulisikin rakentaa oma verkosto, josta löytyisi osaajat jokaiselle hyvinvoinnin osa-alueelle: lääkäri, fysioterapeutti, psykologi tai muu terapeutti. Kukaan ei voi osata kaikkea, eikä kukaan ole kaikkien alojen erityisosaaja.

Opiskella voi toki vähän sieltä täältä, ja se nimenomaan avaakin näkökulmia ja avartaa katsomusta. Esimerkiksi itse odotan innolla muutaman viikon kuluttua olevaa koulutuspäivää Kipu ja rakenteellinen tasapaino, jossa kiropraktikko Kristian Ekström ja Heikki Marin jakavat oppejansa. Tämän kurssin jälkeen en ole tämän aiheen asiantuntija, mutta tiedän taas hieman enemmän aiheesta.

Kouluttautuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin

Kouluttautuminen maksaa, mutta koulutuksista saatu tietotaito varmasti maksaa itsensä takaisin ajan mittaan. Omaan osaamiseen panostaminen kannattaa aina. Kunhan on valmis myös kriittisesti tarkistelemaan omia näkökulmia ja avaamaan itsensä uusille ajatusmalleille.

Osaamisen päivittäminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä tämäkin ala kehittyy koko ajan. Tulee uusia tutkimuksia ja tutkimustuloksia, jotka voivat heittää vanhat uskomukset romukoppaan. Varsinkin kilpaurheilun valmennuksessa Suomi laahaa perässä, joten koulutuksia kannattaa käydä ulkomailla. Tai käydä sellaisen ihmisen koulutuksissa joka on hakenut osaamistaan myös rapakon takaa.

Jos olet itse valmentaja tai kiinnostunut tavoitteellisesta treenaamisesta, Rebel Lifters järjestää tammikuussa uuden koulutuksen Voimaa ja suorituskykyä, jossa käydään samoja asioita läpi kuin nyt syksyllä käymässäni koulutuksessa. Koulutuksen muoto on hieman muuttunut, ryhmäkokoa kasvatetaan, jolloin myös hintaa on saatu alemmas. Koulutukseen tulee myös asiaa level 2 koulutuksesta, jota en ole itse käynyt. Joten voi olla, että löydän itseni myös tammikuun koulutuksesta.

Lisätietoja koulutuksesta löydät täältä.

Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää? Jos toimit valmentajana, oletko huomannut saman ilmiön, että tieto lisää tietoisuutta tiedon puutteesta? Vai koetko uskomukseni absurdiksi? Jos olet taas kuntoilija tai tavoitteellisesti treenaaja, ja olet ollut personal trainerin tai muun valmentajan valmennuksessa, miten paljon taustatutkimuksia olet tehnyt ennen valmentajan valitsemista? Tai oletko kokenut, että taustatutkimus on kannattanut?

Nana-Heikkila

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna