Laihdutus - kaiken pahan alku ja juuri

Jo sanana laihdutus tuo monelle mieleen erilaiset nälkädieetit, salaatin puputtamisen ja loputtomat hikirääkit liian monta kertaa viikossa. Laihdutus on varmaankin ollut jokaisen naisen mielessä (myös miesten) ainakin muutaman kerran elämän varrella. Jotkut ovat laihiksella koko ajan – käytännössä tämä tarkoittaa muutaman viikon sinnittelyä liian vähillä kaloreilla, jonka jälkeen homma hajoaa käsiin ja ruokaa imuroidaan kaksin käsin. Kunnes tämä alkaa taas alusta.

Moni pilaa kehon normaalin toiminnan ikuisella laihduttamisella. Kroppa on koko ajan niin sekaisin, ettei se tiedä mistä vararavinnosta uskaltaa luopua, kun kohta laitetaan kuitenkin taas hanat kiinni. Sitähän se väärin laihduttaminen on – keho yrittää selviytyä usein alle lepoaineenvaihdunnan verran saadun energiamäärän avulla, eikä se silloin hevillä niistä rasvavarastoista luovu. Kyllä minäkin pitäisin kynsin hampain kiinni vararavinnostani, jos en tietäisi milloin sitä sapuskaa olisi taas saatavilla. 

Unohdetaan laihdutus ja pyritään elämään normaalin terveellisesti

Olen usein kummastellut sitä ilmiötä, kun laihduttaessa ollaan valmiina tekemään kaikki maailman hokkuspokkus dieetit ja kieltolistat, mutta sellainen jokapäiväinen fiksu eläminen ei tule mieleenkään? Niin, kyllähän se vie kauemmin aikaa kun kilot eivät karise kilon päivässä -tahtiin, mutta luulisi tämänkin laittavan jo vähän raksuttamaan?

Sillä usein niitä ylimääräisiä kiloja ei ole hankittu kolmessa viikossa, niin miksi niiden tulisi lähteä tuossa ajassa?

Nykyään on kuitenkin jo niin paljon tietoa käsillä ja pikadieettien vaaroista puhutaan, niin eikö me voitaisi vaan lopettaa sitä ainaista laihduttamista, tehdä tästä ihan tietoinen päätös ja alettaisiin sen sijaan panostamaan terveellisiin valintoihin?

Laihdutus - kaiken pahan alku ja juuri

Terveellisiin elämäntapoihin mahtuu myös rentous

Hyvin monet ajattelevat, että terveelliset elämäntavat tarkoittavat kuivaa kanaa, riisiä ja parsaa joka päivä, päivän jokaisella aterialla, tähän yhdistettynä aamuaerobiset ja iltasalit. E-hei! Joku fitness-urheilija voi elää tällaista elämää, mutta sillä ei ole mitään tekemistä normaalien terveellisten elämäntapojen kanssa.

Jos itse mietin omalla kohdallani terveellisiä elämäntapoja, pyrin itse noudattamaan seuraavia:

  • kasviksia mahdollisimman usein
  • hyvälaatuisia hiilihydraatteja riittävän usein, ainakin 3 aterialla päivässä
  • riittävästi proteiinia, mielellään jokaisella aterialla edes hieman
  • riittävästi vettä
  • riittävästi unta (tässä vielä työstämistä)
  • aktiivisuutta jossain muodossa joka päivä, esim. koiralenkit, taukojumppa, kävellen kauppaan
  • kuormittavampaa liikuntaa edes 3 kertaa viikossa, tämäkään ei aina täyty, joskus tulee 4-5 kertaa
  • alkoholia fiksusti, silloin tällöin ok, mutta hyvä muistaa sen vaikutus myös unenlaatuun
  • herkuttelussa kohtuus, ja oman fiiliksen mukaan (itse saatan napsia useampana päivänä karkkeja, mutta pieniä määriä)
  • pois kaikki tai ei mitään -ajattelu, eli jos syön pullan päivällä, ei koko päivä ole mennyt pilalle -> fiksumpia valintoja loppupäivän ajan, eikä kaksin käsin mättöä ”koska päivä meni jo plörinäksi”

Olen itse kokeillut sokeritonta, maidotonta, gluteenitonta, tipatonta, herkutonta sekä myös kisadieettiä. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä, mutta vihdoinkin voin sanoa ettei ruoka ja ravintoasiat aiheuta itselleni stressiä.

Tie jokaisen suupalan punnitsemisesta tähän pisteeseen on ollut kompastuksia täynnä, mutta sen jos minkä olen oppinut on se, että ravintoasioissa täytyy uskaltaa kokeilla ja etsiä se oma paras toteutustapa. Ruokaa ei kannata pelätä. Hyvänen aika, sehän on meille polttoainetta! Me tarvitsemme energiaa toimiaksemme.

”Pitäisi vissiin aloittaa taas laihis”

Kuulen tätä erittäin usein paikkaan ja aikaan katsomatta. Juhlissa, työpaikoilla, sovituskopeissa. Sukulaisjuhlissa juuri ennen sen pullan syömistä. Joka kerta näiden sanojen lausuja piiskaa itseään näkymättömällä raipalla, ihan vaan tavan vuoksi. Ihan kuin se antaisi hänelle jonkin synninpäästön ennen pullaan koskemista.

Miksi? Miksi piiskaamme ja tuhlaamme energiaamme johonkin tällaiseen, kun saman energian voisi käyttää niin paljon fiksummin? Miksei sitä pullaa voisi syödä siitä nauttien, ja muilla aterioilla panostettaisiin terveellisempiin valintoihin? Ei ole mitään järkeä pilata herkullista pullahetkeä itseänsä piiskaamalla.

Laihdutus - kaiken pahan alku ja juuri

Hyvinvointi edellä

Painonpudotuksessa ei mielestäni ole mitään väärää, jos niitä ylimääräisiä kiloja on päässyt kertymään omaan makuun tai hyvinvoinnin kannalta katsottuna liikaa. Jokainen määrittelee itse, minkä kokoisena tai minkä muotoisena itsellä on paras olla. Asiaa voidaan tarkastella myös hyvinvoinnin lähtökohdista, eli siitä milloin olemme energisiä, terveitä ja jaksamme arjen askareissa.

Hyvinvointia ei voi mitata vain ulkoisella olomuodolla, mutta toki se antaa osviittaa. Jos ylipainoa on kertynyt hurja määrä, se voi tarkoittaa terveysriskejä ja parempaa hyvinvointia havitellessa olisi järkevintä tiputtaa painoa. Se ei kuitenkaan tarkoita epäterveellistä laihduttamista pussikeittodieeteillä tai minimikaloreilla – vaan terveellisillä elämäntavoilla, joita pystyy noudattamaan lopun elämänsä.

Toivoisin, että mahdollisimman moni heräisi ajattelemaan laihdutuskierrettään ja siihen kulunutta energiaa. Eikö tämä sama energia voitaisi kohdistaa fiksummin, ja ennen kaikkea pysyvämmin?

Lue myös:

Lasketko kaloreita? Lopeta!

Ooksäkin ruokavaliolla?

 

Nana-Heikkila