Elätkö kilpaurheilijan vai kuntoilijan elämää?

Kaloreiden laskemista, makroravinteiden viilaamista ja kymmeniä tunteja treenejä viikossa. Tämä voi kuulua kilpaurheilijan arkeen, mutta kuntoilijan ei tällaisista tarvitsisi välittää.

Nykypäivänä tämä asia on kuitenkin vääristynyt, kun vasta saliuraansa aloittelevat nuoret tytöt tai peruskuntoilijat ottavat mallia kilpaurheilijoista tai fitness kisaajista, jotka sporttaavat ehkäpä ammatikseen, ja jolloin painitaan hieman eri luokissa. Tällöin myös ruokaan ja ravintoon paneutuminen on erilaista.

Kuntoilijan ja kilpaurheilijan arki on täysin erilaista

Tavallisen kuntoilijan ei tarvitse raahata eväspurnukoita kaikkialle päästäkseen tavoitteisiinsa tai noudattaakseen normaalia, terveellistä elämäntapaa. Kuntoilijan ei tarvitse juosta hiki hatussa aamuaerobisilla ja illalla salilla, vaan jo vähemmälläkin pärjää. Ja pärjää usein jopa paremmin kuin tolkuttomalla määrällä liikuntaa viikossa.

Jos mietitään kilpaurheilijan arkea, siihen kuuluvat myös lukemattomat tunnit kehonhuoltoa, palautumista ja rentoutumista. Raskas treeni vaatii raskaan kehonhuollon, so to speak. Kilpaurheilijan päivään harvoin kuuluu 8 tuntia töitä, lasten tuonteja ja vientejä, opiskeluja, kavereiden näkemisiä, muita harrastuksia ja television katsomista. Tähän kaikkeen ei jää aikaa.

Lyhyelläkin matematiikallakin selviää tästä laskuyhtälöstä. Tavallisen kuntoilijan ei ole järkeä lähteä tavoittelemaan samanlaisia liikuntamääriä tai yhtä hiottua ruokavaliota kuin kilpaurheilijan, sillä ylipäätään oma arki ei välttämättä sitä mahdollista, tai edes tue millään tavalla.

Elätkö kilpaurheilijan vai kuntoilijan elämää?

Hyvinvoinnin pyhä kolminaisuus

Liikunnan, ravinnon ja levon täytyy kulkea käsi kädessä, jotta kehittymistä tapahtuu, ja kilpaurheilijalla nämä ovat usein priotiteetti nro 1 omassa elämässä. Silloin ei käydä viikonloppuisin juhlimassa, ei valvota myöhään tai edes vedetä sokeriövereitä, ainakaan kilpakaudella.

Tuntuu, että tavallisen kuntoilijan ihannoima terveys ja hyvinvointi on tehty liian hankalaksi, ja itse asiassa usein mennään perse edellä puuhun. Asioista tehdäänkin liian monimutkaisia, kikkaillaan aivan liikaa, aiheutetaan turhaa stressiä erilaisilla säännöillä, ja kaiken tämän päälle treenataan hullun lailla.

Tähän kun lisätään päälle ruuhkavuodet, tai muuten kiireinen elämäntapa, ei hyvä heilu. Suorituskyky laskee, immuniteetti madaltuu, henkinen hyvinvointi kärsii. Saattaa ilmaantua jopa uupumusta. Eli ne asiat jotka lähtökohtaisesti piti parantaa meidän oloamme, huonontaakin sitä. Mitä ihmettä?

Bloggaajien ja median vastuu?

Mutta syypää ei ole peruskuntoilijan. En lainkaan ihmettele, että tässä kaikkien dieettien ja no excuses -iskulauseiden maailmassa ei oikeasti enää tiedä, mikä tukee hyvinvointia ja mikä ei. Mikä on liikaa ja mikä on liian vähän. Luullaan, että 5 treenikertaa viikossa on liian vähän, kun 10 olisi oikeasti parempi.

Hommat ovat karanneet täysin käsistä. Kenties buumi lähti yleistymään, kun yhä useammassa lehdessä ja blogissa on esitelty kilpaurheilijoiden treenikalentereita, -ohjelmia sekä ruokavalioita ja dieettejä. On unohdettu painottaa, tai vääntää rautalangasta, että nämä EIVÄT ole normaalin, tavallisen kuntoilijan hyvän elämän ohjenuoria, vaan esimerkkejä tätä työkseen tekevän kilpaurheilijan elämästä.

Kun itse hurahdin sporttitouhuihin 2012, treenasin 10-12 kertaa viikossa, laskin joka suupalan ja söin alle kulutuksen. Yli vuoden! Koska LUULIN, että näin kuuluu tehdä. #fitnesslife ja silleen. Siinä ei sitten jäänyt aikaa enää kauheasti muulle, kun oli #aamuaerobinen, työt, #iltasali ja #mealprep. Eka salil vika salil.

Burn out, henkinen pahoinvointi, dieettaamalla aiheutettu hormoniepätasapaino ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Nämä EIVÄT kuulu hyvinvointiin eikä tavallisen kuntoilijan elämään. Tai ei pitäisi kuulua. Silti yhä useampi löytää itsensä lopen voipuneena, pää sekaisin neuvoista, dieeteistä ja kaikesta turhuudesta, mitä lehdistä tai blogeista tulee luettua.

kuntoilijan valinnat

Terveyttä edistävät vinkit tervetulleita

Tällä en tarkoita, etteikö erilaisia vinkkejä ja ohjeita saisi antaa. Annan niitä itsekin. Joskus voi olla paikallaan pieni ruokavalion putsaus tai ”kiristely”, mutta siitä ei pitäisi tulla jatkuva tapa.

Jotkut tykkäävät olla vähän tiukemmalla ruokavaliolla kuukauden, jonka jälkeen taas hölläävät ja elämä jatkuu normaalisti eteenpäin. Itse suosin elämätapamuutoksia, joissa terveelliset elämäntavat omaksutaan omaan arkeen tapa tavalta, ja kokonaisuus ratkaisee. Joskus voi herkutella ja ottaa iisisti, kunhan kokonaisuus pysyy hanskassa.

Kuitenkaan mitään alle 1500 kaloreiden dieettejä yhdistettynä 10 tuntiin treeniä viikossa en suosittele kenellekään peruskuntoilijalle missään tilanteessa. Sillä vähempikin riittää.

Kun mietitään elämää ja hyvinvointia isona kokonaisuutena, mitä sieltä pitäisi löytyä?

  • terveellisiä tapoja, mutta rentouden kautta
  • mukavia aktiviteetteja, sellaista liikuntaa josta nauttii
  • ystävien näkemistä
  • riittävästi unta ja lepoa
  • elinvoimaa, energiaa ja onnellisuutta
  • ei pakkomielteisyyttä
  • ei turhaa stressiä liikunnasta tai ravinnosta

Jos liikuntamäärät ja ruokavalio lähtevät käsistä, alkaa myös hyvinvoinnin kulmakivet rapista pois yksi kerrallaan.

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Onko sinulla omakohtaista kokemusta treeniövereistä? Miten olet itse löytänyt balanssin kaikkien ohjeiden ja neuvojen viidakossa?

Kuulisin mielelläni tarinasi <3

Lue myös:

Ooksäkin ruokavaliolla?

Miten päästä alkuun painonpudotuksessa?

Miksi pikadieetit eivät kannata?

Tarvitaanko painonhallintaan tietty ruokavalio?

Nana-Heikkila

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna